Arkisto maaliskuu, 2009

Kohdistettua väkivaltaa

maaliskuu 24, 2009 at 8:36 ip · Aihe: commentaarii, mies, naiset, väkivalta

Selaillessani IL:n sivuja löysin tälläisen:

“Päivi Storgård oli vasta teinityttö kohdatessaan ensimmäisen kerran naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. “

Via Iltalehti

Olisi kiva tietää millaista on erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta? Siis väkivalta jota miehet eivät joudu kokemaan?

Teidän useitakin väkivallantekoja joita voisi kutsua miehiin kohdistuvaksi väkivallaksi, mutta vain yhden väkivallanteon joka pääosin kohdistuu vain naisiin.

Joten ilmeisesti Päivi raiskattiin teinityttönä ja koska hän mainitsee että se oli ensimmäinen kerta, niin ilmeisesti hän on joutunut uhriksi useamman kerran, olen suunnattoman pahoillani hänen kohtalostaan.

Kommentit (3)

Kiertelisin tulevaisuuden mualimaa

maaliskuu 24, 2009 at 6:10 ap · Aihe: TV-Sarjat, höpinä, vallankumous

Kiertelisin tulevaisuuden mualimaa

Katselin Tulevaisuuden maailma ohjelmasarjan kaksi ensimmäistä osaa ja ne melkein saivat minut lopettamaan tupakanpolton, katsotaan toimiiko kolmas jakso sysäyksenä tupakanpolton lopettamiselleni.

Tupakka tappaa.

Aiemmin tuo ei ole minua pahemmin kiinnostanut, minulla on suhteellisen fatalistinen asenne elämään, elän niin kauan kuin elän ja kuolen kun kuolen ja se siitä.

Mutta mikäli tulevaisuus jossa voisin teknologialla vahivistaa muistiani ja parantaa älykkyyttäni – tapahtui se sitten perinteisemmän teknologian tai biotekniikan avulla – ja se, että tietokoneet jättävät kehityksessään meidät kauas taakse, muuttuvat meidän mielestämme lähes jumalallisiksi olennoiksi, mikäli kaikki tuo on ohjelmassa esitettyjen aikamääreiden päässä haluaisin elää tarpeeksi kauan nähdäkseni tuon murroksen.

Haluaisin olla näkemässä kuinka ihminen ottaa evoluutionsa omiin käsiinsä ja radikaalisti perimäänsä muokaten tekee itsestään paremman. (Mielellään tekisivät parannellun version minusta, lupaudun siis koekaniiniksi)

Haluaisin myöskin nähdä kuinka robotit ja tietokoneet ohittavat meidät älykkyydessä.

Noiden kahden tulevaisuusvision yhdistelmän näkeminen olisi mielenkiintoista; ihminen parantaa itseään ja samaan aikaan teknologiset elämänmuodot – robotit ja tietokoneet – paranevat ja ohittavat kehityksessään meidät.

Olisi siis mielenkiintoista nähdä pysyykö ihminen luomustensa tasalla, vai ohittavatko teknologiset elämänmuodot meidät ja karkaavat niin kauas ettei meillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin, ehkeivät ne enää edes huomaisi meitä?

Ja ei, minua ei pelota ajatus tietokoneista jotka ovat nousseet kauas meidän yläpuolellemme. Täytyy tosin mainita että uskonsa ihmisyyteen menettäneenä entisenä idealistisena maailmanparantajana olen kallistunut sille kannalle, että periaatteessa kannatan ihmisen eutanasiaa…

Olisikin jo jonkun muun kuin ihmisen aika ja jos se joku muu olisi meistä lähtöisin – tietokoneet ja robotit – niin mikäs sen mukavampaa.

Mikkoset

Katselin tallentamani Mikkosohjelman ja sitä katsoessani mieleeni juolahti, että minun vanhemmistani saisi paljon mielenkiintoisemman ohjelman. Äitini on pitkälti samaa mieltä asioista kuin Nina ja Timo T.A. tosin sillä erolla että äitini esittää asiansa huomattavasti paremmin sortumatta kummallisiin ylilyönteihin vertauksia valitessaan — mikä tosin tarkoittaa sitä, että hänen esittämänään asiat eivät myöskään ole yhtä värikkäitä Nina & T.A. pariskunnan esittämänä.

Mielenkiintoisempi vanhempieni mielipiteiden seuraamisesta tulisi siksi, että äitini yltiökonservatiivisuuden vastapainoksi isäni on erittäin liberaali ja hän on elämänsä aikana toiminut useassa erilaisessa järjestössä muuttaakseen yhteiskuntaa suvaitsevampaan ja inhimillisempään suuntaan (Siinä tosin onnistumatta, kuten nykyisestä huonovointiyhteiskunnasta huomaamme).

Ja koska molemmat vanhempani ovat sanavalmiita ihmisiä on tämä kahden täysin erilaisen elämänkatsomuksen yhteentörmäys mielenkiintoista kuunneltavaa. Olen huvittuneena seurannut vanhempieni sanansäilän kalsketta koko elämäni, niinpä Mikkoset vaikuttivat jotenkin laimealta parilta.

Muuten, ennakkoluuloistani poiketen Mikkoset olivat tavallisempi perhe kuin kuvittelinkaan, en oikein ymmärrä mistä kohu on noussut?

Silvennoinen oli Voimalassa varmaankin oikeassa sanoessaan että suuri osa suomalaisista allekirjoittaa Mikkosten mielipiteet, eivät ne niin tavattomia olleet. Harva ihminen vain pääsee pierujaan julkisuuteen päästelemään.

Kommentoi

Helsinki-Vantaa

maaliskuu 21, 2009 at 9:20 ip · Aihe: commentaarii, höpinä

Tämä on ehkä liiankin ilmiselvä vitsi, mutta on ihan pakko…

helsinki-vantaa-vaakuna

Helsinki aloittaa valmistelut yhdistymisestä Vantaan kanssa

Henkilökohtaisesti minulle on ihan se ja sama yhdistyvätkö Helsinki ja Vantaa vaiko eivät.

Kommentoi

Ei oikein mies

maaliskuu 16, 2009 at 9:36 ap · Aihe: mies, pakolaisuus, politiikka

En ymmärrä ajatusta siitä että me pakolaiset tulemme tänne tarkoituksena elää suomalaisten kustannuksella. Kaikki me haluamme tehdä töitä. Ainakin minun kotimaassani mies ei ole oikea mies jollei hän kykene elättämään perhettään ja elää almuilla.

Neljännestuttu pakolainen joka työskentelee siivoojana.

Eli sen miehen valta-asemaan perustuvan kulttuurin kääntöpuoli on se, että miehellä on velvollisuus elättää perhettään ja mikäli hän ei siihen kykene ja joutuu turvautumaan sosiaalitukeen (almuihin) kokee hän ettei hän oikein ole mies (Lieneekö tuo ei-mieheksi itsensä tunteminen verrattavissa jopa kastraatioon?).

Olisiko tuo osasyynä pakolaismiesten ongelmiin? Kun he tuntevat itsensä tarpeettomiksi ja ei-oikeaksi-mieheksi reagoivat he toisin, oli sitten kyse rikostenpoluille lähtemisestä tai vihasta, kuin suomalaiset miehet samassa tilanteessa — suomalainen mieshän kärsii aikansa ja sitten ottaa hengen itseltään.

Olisiko järkevää muiden kotouttamistoimenpiteiden lisäksi järjestää pakolaisille, varsinkin miespuolisille, jonkinlaista työtä josta he saisivat palkkaa ja jossa he tuntisivat olonsa “oikeiksi miehiksi” eli tarpeellisiksi?

Kommentit (7)

Tweetitityy

maaliskuu 13, 2009 at 12:56 ap · Aihe: höpinä

Kirjasta tuli nyt vihdoin (Koska Bod mokasi tilaukseni kanssa jouduin odottelemaan älyttömän kauan) oikovedos ja näyttää hyvältä. Pari kirotusvihrettä huomasin heti alkuunsa yms. pikku juttuja, mutta mitään suurempaa muutosta ei tarvitse tehdä joten runokokoelmani lähtee viikonloppuna BoDille tilaukseen ja kaiketi se siitä sitten myyntiinkin tuloopi piakkoin.

Twitter

Olen viestinyt tavalla tai toisella netissä tai sen edeltäjissä parikymmentä vuotta ja taannoin tein tunnuksen twitteriin, ja syystä tai toisesta ei minulle moneen kuukauteen edes juolahtanut mieleeni että pikaviestimellä voi ihan VIESTIÄKIN, sillä minä käytin sitä vain Stephen Fryn stalkkaamiseen… (Jos todella alkaisin stalkkaamaan jotakuta niin se joku olisi juuri Stephen Fry).

Kun tää nyt on näin innostunu näist jutskist niin kohta tää varmaan tekee tunnarit facebookiinkin. (Itse asiassa se voisikin olla hyvä alusta heitellä runoutta nettiin)

Kommentit (4)

Syyte lapsipornolistan julkaisemisesta kaatui

maaliskuu 10, 2009 at 6:00 ip · Aihe: lapsiporno, poliisivaltio, politiikka, uutisia

Jahas, Matti Nikki, netti- ja sananvapausaktivisti ei saa syytettä keskusrikospoliisin lapsipornon estolistan julkaisemisesta.

Seuraavaksi olisikin hyvä saada selvyys siihen, että onko poliisilla oikeus mielivaltaisesti sensuroida suomalaisten www-sivuja, siihenhän tuo syyttämättäjättämispäätös ei ota kantaa.

Tuon listanhan piti “suojella lapasia”[¹] ulkomaisilta lapsipornosivustoilta, kotimaisen palvelimen ja kotimaisen sivuston ollessa kyseessä olisi poliisin sensuurin sijaan pitänyt hakea tuomioistuimelta päätös sivuston sulkemiseksi, nyt poliisi vain mielivaltaisesti sulki sivuston josta joku poliisiviranomainen ei pitänyt.

Puhumattakaan siitä että uutisen mukaan poliisi itse myöntää että “puolet (listalla olleista/olevista) sivustoista eivät enää täyttäneet estotoimien kriteerejä.”, jokos ne väärin perustein sensuroidut sivustot on poistettu sensuurilistalta?

Vai onko kansalaisten rikossyytteen uhallakin osoitettava poliisille milloin se tekee virheen, ennen kuin poliisi viitsii mitään asian eteen tehdä — jos tekee sittenkään.

[¹] Won’t somebody please think of the mittens!

Kommentit (3)

Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta

maaliskuu 6, 2009 at 12:17 ip · Aihe: häpeällistä, mies, naiset, politiikka, väkivalta ·Avainsana(t): ,

…vaan kysykää mistä johtuu päihdeongelma?

Väkivalta on Suomessa iso ongelma, helvetin iso ongelma.

● Vuosina 2003–2007 surmatuista 15 vuotta täyttäneistä naisista noin kaksi kolmasosaa (68 %) joutui parisuhdekumppanin surmaamaksi. 42 %:n surmaaja oli puoliso. Muun lähisuhdeväkivallan uhrien osuus oli 11 %, tuttavan surmaamia uhreista oli 18 % ja uhrille ennalta tuntemattoman henkilön surmaamia 2 %.

● Vuosina 2003–2007 surmatuista alle 15-vuotiaista tytöistä 67 %:n surmaaja oli äiti, 17 %:n isä ja 17 %:n veli.

Naisia tapetaan meillä paljon, keskimäärin 36 vuodessa ja kaksinkertainen määrä miehiä kohtaa loppunsa väkivaltaisesti.

● Aikuisiin naisiin kohdistuvat henkirikokset liittyvät läheisesti osapuolten keskinäiseen alkoholinkäyttöön. Vuosina 2002–2007 rikoksista 53 prosentissa kumpikin osapuolista oli rikoshetkellä alkoholihumalassa ja 55 prosentissa päihteiden vaikutuksen alainen. Parisuhdekumppanin tekemistä henkirikoksista 60 %:ssa molemmat osapuolet olivat humalassa.

● Alkoholin väärinkäyttäjiä aikuisista naisuhreista oli 40 % ja heidän surmaajistaan 44 %.

Koska näyttäisi siltä että väkivalta kasaantuu syrjäytyneiden ja päideongelmaisten harteille ja tämä koskee myöskin perheväkivaltaa, niin minua ihmetyttää miksi nyt halutaan kohdistaa voimavaroja pelkästään naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseen (Zachris kirjoittaa asiasta jota minäkin ihmettelen: Miesten kokema väkivalta – suvaittavaa ja suotavaa?) ilman että haluttaisiin lisätä molempien sukupuolten syrjäytyneisyyden estämiseen tarkoitettuja (voima)varoja?

Naisten henkirikoskuolleisuus ei kohdistu tasaisesti tai satunnaisesti eri väestöryhmiin, vaan kasaantuu sosiaalisesti huono-osaisiin, työelämästä syrjäytyneisiin ryhmiin. Työttömien naisten riski joutua surmatuksi on moninkertainen verrattuna työllisiin.

Kun kerran syrjäytyneet naiset ovat ainakin henkirikosuhreissa yliedustettuina ja oletettavasti sama koskee myöskin vakavaa perheväkivaltaa ylipäätään, niin luulisi että naisjärjestöjenkin mielestä olisi järkevää sijoittaa nykyistä huomattavasti enemmän varoja molempien sukupuolten syrjäytyneisyyden ja päihdeongelmien hoitoon.

Mikseivät naisjärjestöt ole joukolla ajamassa sellaista sosiaalipolitiikkaa jolla pyritään estämään sekä miesten, että naisten syrjäytyminen?

Kaiken kaikkiaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on meillä eurooppalaisittain korkea (puolitoistakertainen Euroopan unionin keskitasoon nähden). Taustalla näyttäisi olevan lähinnä korkea kokonaishenkirikoskuolleisuutemme, ei mikään erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan perinne.

Kun tuohon perheväkivaltaan lisätään sekin tieto, että tunnetusti (aikuisten) miesten välinen keskinäinen väkivaltakin useimmiten liittyy päihteisiin ja syrjäytyneisyyteen, niin väkivaltarikosten paras ehkäisykeino olisi syrjäytymisen estäminen.

Naisiin kohdistuvissa henkirikoksissa keskinäistä aiempaa fyysistä tai verbaalista väkivaltaa esiintyi siten suhteellisesti yhtä usein kuin miehiin kohdistuvissa. Naisiin kohdistuneissa rikoksissa aikaisempi väkivalta oli kuitenkin lähes aina kohdistunut yksipuolisesti uhriin tekijän taholta, kun miehiin kohdistuneissa henkirikoksissa uhrit ja tekijät olivat olleet rikosta edeltäneessa väkivallassa samassa suhteessa sekä tekijöinä että uhreina

En kuitenkaan sano, etteikö tuohon lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseen tulisi käyttää myöskin varoja ja voimavaroja, mutta tilastoja tutkimalla huomaa, että mikäli päihdeongelmaisten syrjäytyneiden määrää saataisiin laskettua olisi todennäköistä että väkivaltarikokset, lähisuhdeväkivalta mukaanlukien, vähenisivät huomattavasti.

Olisi myöskin sisäistettävä se ettei miesten syrjäytyminen ole pelkästään syrjäytyneiden miesten ongelma, vaan myös heidän puolisoidensa ja perheidensä ongelma.

Syrjäytyneisyyden ja päihdeongelmien ehkäisyyn tulisi keskittää huomattavasti enemmän huomiota ja voimavaroja kuin mitä nyt tehdään.

(Tulikohan nyt tarpeeksi moneen kertaan sanottua se paras neuvo lähisuhdeväkivaltaisuuden vähentämiseen Suomessa?)

Tekstissä olevat lainaukset ovat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkoraportista (OPTULA Verkkoraportti 11/2009, PDF)

Kommentit (2)

Yliarvostetuimmat kirjat

maaliskuu 4, 2009 at 6:17 ip · Aihe: Yliarvostetut kirjat, kirjallisuus

IS on listannut 100 kirjaa jotka tulisi lukea.

Täytyy varmaan joskus väsätä oma lista, sillä tuosta listasta olen lukenut vain puolet ja jos väsään oman listan olen kerrankin lukenut kaikki listalla olevat kirjat…

Aloitanpa minäkin yhdenlaisen listan kirjoista:

Yliarvostetuimmat kirjat – osa 1

1. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

– Pienet hyypiöt käyvät heittämässä sormuksen tulivuoreen, paikallinen sisällissota häiritsee matkantekoa.
– K ä s i t t ä m ä t t ö m ä n   t y l s ä   kirja, mikä koskee myöskin
koko Tolkienin tuotantoa.

2. James Joyce: Odysseus

– W.C. Booth sanoi sen parhaiten:

“Joycen kaksi ensimmäistä teosta Dublinilaisia ja Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta ovat luettavissa; kaksi viimeistä
teosta Odysseus ja Finnegans Wake ovat ainoastaan tutkittavissa.”
Wayne C. Booth

– Onko joku muka lukenut tämän alusta loppuun hyppimättä tylsien kohtien yli?

3. Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

– Nuori nihilistiylioppilas tekee murhan kokeillakseen miltä tappaminen tuntuu — ja tuntuuhan se: nihilistimme tulee syyllisyydestä sairaaksi ja vainoharhaiseksi ja yrittää mitä mielikuvituksekkaimmilla tavoilla perustella itselleen miksi sen ämmän murhaaminen olikin moraalisesti oikea teko. Kirjan mittaan nihlisti kuitenkin kasvaa (lähes) aikuiseksi.
– Pääosin helvetin hyvä kirja, joka kuitenkin turhan usein sortuu tylsään ja tarpeettomaan jaaritteluun. Kun tästä olisi poistettu n. kolmasosa olisi kirja maineensa veroinen, tosin koska kirja ilmeisesti julkaistiin alunperin jatkokertomuksena saattaa turhanpäiväinen jaarittelu juontaa juurensa tästä.

4. Leo Tolstoi: Sota ja rauha

– Pasifistinen besserwisser kritisoi puolentoistatuhannen sivun verran sankaruutta ja sotaa. Kritiikki katoaa viidensadankahdeksankymmenen (580) henkilöhahmon elämänkohtaloiden kuvaamisen syövereihin ja turhaan filosofointiin.
– Jonain päivänä saan luettua tämän loppuun…

5. Philip Roth: Por(t)noyn tauti

– Portnoy kitisee terapeutille elämänsä tragedioista joiden suuruutta kuvaa se, että yksi tragedioista on isän ummetus. Kitinänsä sivujuonteena Portnoy kehuskelee seksuaalisella libidollaan ja kekseliäällä runkkaamisellaan.
– Ainoa muistamisen arvoinen kohtaus on ruoalla leikkiminen, eli maksapalan raiskaaminen.
– Saarikosken käännös on luokaton.

6. Kjell Westö: Koko proosatuotanto

- Westö kuvittelee osaavansa kuvata erilaisia ihmisiä. Ei osaa.
Lainaus Missä kuljimme kerran näytelmän arvostelusta kertoo tarkasti mielipiteeni Westön kirjoista, kun vain vaihtaa “lavalla” sanan paikalle sanaan ja katsojille sanan lukijalle sanaan:

“roolihahmoista tulee lavalla pyrähtäviä yksiulotteisia repliikkiautomaatteja, joiden tunteet ymmärtää vain, jos he itse älyävät niistä katsojille kertoa.”

- Helsinkikuvauksesta pieni plussa, koulunumeroksi Westön tuotannosta annan 4+.
- Ei jaksa, ei siis todellakaan jaksa. Ei edes suomeksi, saatikka sitten ruotsiksi.

7. Sir Terry Pratchett: Koko tuotanto

- Hei kattokaa! Mä oon nokkela ja vitsikäs! Ihan Tosi Hei!
- Ilmeisesti Pratchettillä ja alaviitteillä on jonkinlainen perverssi rakkaussuhde?

8. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

- DHn yritys kirjoittamalla päästä eroon englantilaisesta puritanismistaan epäonnistuu.
- Sensuelli eroottinen tarina? Hei kamoon, Henry Millerkin on sensuellimpi.
- Ehkä omana aikanaan ajatus naisen seksuaalisista tarpeista oli kapinallinen, mutten näe että tällä kirjalla olisi mitään annettavaa enää nykypäivänä, hyvin kirjoitettu kirja kylläkin, mutta niin tylsä etten koskaan ole saanut luettua sitä loppuun.

9. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

- Unilääkkeeksi, vain unilääkkeeksi.
- Lue mielummin Charlotten siskon kirjoittama Humiseva harju.

10. Arto Paasilinna: Koko Ukkosenjumalan pojan jälkeinen tuotanto.

- Aivan tarpeetonta lukea mitään mitä Paasilinnan Arto on 80-luvun alun jälkeen kirjoittanut, sillä yhtä ja samaa kirjaa se on kirjoittanut koko uransa ja siitäkin kirjasta loppuivat ideat jo 1984.

Seuraavat kymmenen kunhan jaksan miettiä lisää yliarvostettuja kirjoja, ainakin Kaurasen Sonja O ja Härkösen Häräntappoase tulevat sille listalle.

Mitäs ehdotuksia lukijoilla on?

Kommentit (16)