Arkisto lokakuu, 2008

Kirjamessuraportti osa 2 – sunnuntai

No niin, sitten loppuraportti kirjamessuilta

Sunnuntai
Myyty kirjoja: 0€
Ostettu kirjoja: 43€
Tappio: 43€

Kokonaisuudessaan minulta meni kirjamessujen aikana 134 €YPΩa, ei hullummin.

- Törmätty vanhaan tuttuun joka on jo viimeiset 13 vuotta asunut Singaporessa, hänen kanssaan jutellessa menikin sitten toista tuntia. Onneksi hän on täällä vielä ensi viikon, joten sovimme että ensi viikonloppuna vietämme saunaillan kavereiden kanssa, tai siis niiden kavereiden kanssa joilla lastenhoidolta on aikaa.

(Kuka käskee hankkimaan ne lapset vasta keski-iässä? Olisitte tehneet ne aiemmin, omapahan on syynne, minulle on turha valittaa väsymystä tai aikapulaa. Ettehän tekään 20 vuotta sitten minua kuunnelleet, kärsikää retkut, kärsikää! Multa se on ooo-HI, se oo-oon ooHIi-oohoi, viistoista miestä arkulla…).

- Toistettu eilinen testi, tällä kertaa testiä varten vartavasten ostetulla vimpaimella (Tiesittekö että pornokaupat ovat auki sunnuntaiaamuisinkin?). Tulos oli tälläkin kertaa aivan yhtä tylsä kuin aiemminkin, sillä erolla että tällä kertaa yksi mieskin ihmetteli asiaa.

Mitähän itseni viihdykettä ensi vuoden messuille keksin?

- Nukuttu n. 3 tuntia auton (En ajanut, tänään minulla oli mennen tullen kuski) takapenkillä.

- Herätty n. klo 16:00 ja käyskennelty ympäriinsä puoliviiteen asti.

- Kadehdittu pikku rapua joka ryömiskeli lattialla, minunkin teki mieleni käydä lattialle makaamaan kuunnellessani Laajista (Ei millään pahalla häntä ja Leena Erkkilää kohtaan, minua vain väsytti niin vietävästi), mutta vielä toistaiseksi häveliäisyys voitti ja tyydyin vain rummuttelemaan lattiaa ja penkkiä ja naputtelemaan sormillani. Välillä tosin pomppasin pystyyn ihan vain koska en jaksanut olla paikoillani, mutta näppäränä miehenä piilotin asian heittämällä jotain roskiin tai tutkimalla viereistä kirjahyllyä. (Juu en ole kuuntelijana siitä yleisön kaikkein parhaimmasta päästä)

- Istuttu hetki Laajiksen perheen ja kavereiden kanssa kahvilassa, keskustelussa todettu että kaakao oli laimeaa, rapu tarttee papuja, oluessa on outo sivumaku ja että minä olen omakustannerunoilija (En ole aivan varma tultiinko asiassa siihen tulokseen että olen omakustanne Runoilija vaiko omakustannerunoilija, asia vaatii vielä selvitystä). Olimma normaalia hiljaisempi kun päätä särki, eikä minulla edes ollut papuja ravulle antaa (Itse asiassa repussani oli herneitä, jotka voitaneen lukea pavuiksi, mutta reppu ei ollut ko. hetkellä mukana). Samassa keskustelussa totesin hiljaa mielessäni että mnää haluan päästä kuuntelemaan Laajiksen ja sen kähäräpäisen runoilijan esitystä, voin vaikka lainata skebaa ja vahvistinta jollei sellaista muutoin järjesty. (Täytyykin kysyä Laajikselta mistä oli kyse ja milloin homma tapahtuu, asian kertomishetkellä päänsärky häiritsi ajatteluelimeni toimintaa)

- Purettu tekniset vimpaimet (Puhun nyt siis tietokoneista, en sellaisista vimpaimista) lastattu ne autoon. Päästy kotiin, muistettu äänestäminen, kävelty äänestyspaikalle ja äänestetty onnistuneesti.

(Tai mistä minä tiedän, ehkä ne aina poistavat minun ääneni? Mutta jok’tappauksessa kävin raapustamassa numeron lappuun, jonka pudotin lippaaseen heti kun se oli leimattu. Leima tosin näkyi huonosti lipukkeessani, ehkä virkailija lyö heikon leiman merkiksi ääntenlaskijalle siitä kenen ääntä ei kannata laskea?)

Siinähän tuo kirjamessu sitten olikin.

Ai niin, sellainen pikkujuttu että tartuin BoD:in tarjoukseen, joten (omakustanne) runo-/hakukonekritiikkikokoelmani tullee ulos ennen joulua.

Nyt pitäisi miettiä hyvä nimimerkki jolla sen julkaisisin. Täytyy miettiä jokin hyvä nimimerkki, jos julkaisen tarpeeksi hyvää(?) runoutta tarpeeksi monilla eri nimillä, niin ehkä minullekin sitten joskus laitetaan patsas lempikahvilani terassille?

Kommentit (7)

Kirjamessuraportti

Koska minut tänään houkuteltiin paheen lavealle polulle seuraa ei-niin-selvä raportti…

…kirjamessuilta

La 25.10.2008

Perjantai
Myyty kirjoja: 150€
Ostettu kirjoja: 202€
Tappio: 52€
Lauantai
Myyty kirjoja: 94€
Ostettu kirjoja: 133€
Tappio: 39€

Siinähän se tärkein osuus oikeastaan olikin, eli rahaa on kulunut tähän mennessä 91 € (Ei huonosti, viime vuonna minulta meni melkein 300 euroa, toisaalta onhan tässä vielä yksi päivä messuja jäljellä).

Mutta, jatketaanpa listaa:

- Tavattu useita vanhoja tuttuja ja kerrottu oma elämäntarina muutamalle tuntemattomalle ihmiselle. (Omapahan oli syynsä, mitäs istuivat kahvilassa minun pöytääni)

- Kiusattu vapaalla olevaa ministeriä kyselemällä häneltä miksi Valtion henkilöstönvähennysohjelmaa kutsutaan Valtion tuottavuusohjelmaksi, eihän moisessa nimessä ole mitään järkeä kun kerran tuottavuus henkilöstön vähennyksen myötä vähenee.

- Päästetty ministeri karkaamaan vastaamatta, sillä oma puhelin soi ja langan – tai radioaaltojen, miten vain – toisessa päässä oli runoilija jolta olen lupautunut ostamaan kirjoja ja hän ilmoitti ettei pääse paikalle koska on katkonut luitaan joten sovimme tapaavamme ensi viikolla.

- Löydetty vessakopin naulakosta kassillinen kirjoja joka kassi viety Informatsuuniin (Kirjojen omistajan kirjallinen maku on mielestäni huono (Cartland) ja hän harrastaa hyvin vakavasti käsitöitä (viisi erilaista taidekäsityöopasta) outo yhdistelmä kirjoja miehen kassista löydettäväksi, vai olenko vain ennakkoluuloinen?).

- Ostettu YLEltä 1 kpl Pikkukakkospaitoja, kokoa XXL (Vihdoinkin ne tarjoavat pikkukakkosen paitaa aikuisen ihmisen kokoisellekin).

- Lauantaina lähtiessä lyöty nenä tuulen voimasta takaisin paiskaantuneeseen oveen, minkä johdosta lainattu (Hiljaa mielessä kovaäänisesti kiroillen) Kari Aronpuroa:

kun veri tulvahtaa nenästä
                         nieluun
                         se maistuu suolaiselta

Kuultua:

“Tiiäkkö, kun meidän pojan kasiluokan piti lukea kirja ni muut pojat luki Risto Räppäriä tai muita lastenkirjoja ja meidän ______ oli ainoa joka luki oikean kirjan”

(Eivätkö lastenkirjat ole oikeita kirjoja? Kysyi hän mielessään, muttei jaksanut alkaa kinastella punakan tädin – jolle about 30kg:n laihdutus tekisi hyvää – kanssa)

“Mutku mä haluun sen! Ihan tosi! Ann ny mulle ne puuttuvat fyrkat!”

(Tämä tuli n. 40 vuotiaan miehen suusta kun hänen vaimonsaslashtyttöystävänsä ei suostunut lainaamaan hänelle puuttuvaa viittäkymmentä euroa jotta hän olisi saanut ostettua Hajime Sorayaman hahmon figuurin. Melkein ostin sen itsekin, onneksi tulin ajoissa järkiini)

“…joo just siellä liposomivoiteet tekee gutaa…”

(Yritin kuunnella enemmän, josko paljastuisi MISSÄ se liposomivoide tekee gutaa tai edes MITÄ se liposomivoide oikein on, mutten saanut selville, sillä he lopettivat mielenkiintoisen keskustelunsa siihen. Ilkeitä ihmisiä kun eivät yhtään ajattele salakuuntelijaa, hyi heitä! Voin vain siis mielikuvitella asian… )

“No kun runous ei kiinnosta ku keski-ikäsii ämmii jotka runkkaa Leino mielessään”

(Mikä mielikuva! Liuta keski-ikäisiä naisia runkkaamassa Einon kuva mielessään, täl mää pärjäänki loppuvuuen)

Perjantaina keskusteltu kahvilassa (jonka parvekkeelta katsottuna messuilla hurisevat ihmiset näyttävät vedessä keinuvalta sammakonkudulta) goottitytön kanssa 365 seksiasentoa kirjan asennoista ja siitä ovatko ne kaikki muka eri asentoja vai onko kyseessä pikemminkin samojen muutamien asentojen pienet variaatiot, keskustelu syystä tai toisesta kääntyi seksivälineisiin, niiden tarpeellisuuteen ja niiden ulkonäköön (ja minulle tuli siitä keskustelusta mieleeni idea jonka toteutin tänään (la 25.10.), siitä hetken päästä).

Keskustelussa tehtiin seuraavat huomiot:

A) naisille suunnatut masturbaatiovälineet mitä ilmeisimmin ovat ainakin ulkonäkönsä perusteella pikemminkin miehille kuin naisille suunnattuja.

B) vaikka toisin luulisi, miehet ovat seksiVÄLINEteollisuuden syrjitty ryhmä,

C)  Frank Zappa oli NERO (Älkää kysykö miten päädyimme seksivälineistä Frank Zappan nerouteen).

Minkä lisäksi pöytäkirjaan merkittiin vakavana vaatimuksena seksivälineteollisuudelle käyttää enemmän mielikuvitusta vimpamiensa muotoilussa kuin mitä se nykyisin käyttää.

Kuka haluaisi silikonikyrvän jos voisi sen sijaan hankkia kauniin, mutta funktionaalisen esineen?

Sitten siihen päähäni pälkähtäneeseen ideaan.

Vaimoni sai keväällä kaveriltaan hääpäivälahjaksi hieromalaitteen, koska “…ei tosta keski-ikäisestä äijästä enää sulle kuitenkaan mitään hupia ole”. Vimpain näyttää lähinnä sauvasekoittimelta tms. Tuon aiemman keskustelun aikana minulle tuli idea testata vaimoni ystävän väitettä siitä ettei kukaan tunnistaisi sitä siksi mikä se on, väittipä hän jopa että “sen voi tallettaa vaikka keittiönlaatikkoon ilman että kukaan tajuaa mitään”.

Niinpä otin tänään ko. vimpaimen mukaan, istuin kahvilassa se pöydällä ja tarkkailin ihmisten reaktioita.

Yksikään mies ei reagoinut mitenkään, miehet eivät joko tunnistaneet sitä siksi mikä se on, tai miehet eivät yksinkertaisesti tarkkaile ympäristöään niin tarkasti että olisivat sen huomanneet.

Kaksi naista viereisessä pöydässä alkoi heti sauvan pöydälle laskettuani kuiskutella keskenään yrittäen peitellä vilkuilunsa ja toinen heistä punastui hiusmartoa myöten (Kysymys kuuluu: Miksi? Minähän sitä esittelin eivätkä he?) ja muutama nainen selvästikin tunnisti sen (hihitystä, osoittelua ja kummastuneita katseita).

Pikaisen otoksen perusteella näyttäisi siis siltä, että n. 5% naisista joko omistaa ko. hieromasauvan tai ainakin tunnistaa sen tarpeeksi hyvin hihitelläkseen tms.

Mitäpä tästä voin päätellä?

Eipä juuri mitään.

Mutta nyt maailmassa on 5-6 naista joilla on kerrottavanaan tarina kirjamessuilla seksivimpaimia pöydällään pitävästä oudosta hyypiöstä. Ja saman verran eri sukupuolisia ja -polvisia ihmisiä jotka ihmettelevät miksi mustiin pukeutunut mies päättää kertoa elämäkertansa heille täpötäydessä kahvilassa.

Kyseinen hieromasauva muuten on hyvä kipeytyneiden niskojen hieromiseen: Hitachi Magic Wand.


Punainen Nappi

Jos huomasitte tässä blogissa edes häivähdyksiä “laittomasta materiaalista” tai “epäilette rikosta” niin painakaa Punaista Nappia ja informoikaa Poliisia asiasta:


(Nappi via Harto)

Ja nyt on edetty niin kauas kirjamessuista että lienee todellakin aika painua pehkuihin, minun on vielä huomennakin lorvittava kirjamessuilla (Taidan jättää pankkikortin pois matkasta, tulee muuten liian kalliiksi)

Kommentit (2)

Kouluvalokuvat huijauksen välineenä

Ajattelin tässä penkoessani perjantain postia, että taidanpa väsätä itsestäni jumalattoman ison nipun esitteitä. Esitteiden sekaan tungen nipun printattuja runontapaisia joita kirjoittelen. Ja yhdessä nipussa olevassa esitteessä lukee petiittipräntillä, että mikäli runoja ei postitse palauteta minulle kahden viikon kuluessa hyväksyvät he sopimuksen jonka mukaan he maksavat 10 euroa jokaisesta runostani. Ja tämän nipun lähetän sitten kouluvalokuvia kauppaaviin yrityksiin ja mikäli runoja ei palauteta myyn saatavani perintäyritykselle, joka hoitakoon rahojen perimisen ko. yrityksiltä.

Ikävä kyllä tämä kätevä myyntitapa ei ole minun keksintöäni, sen ovat keksineet koulukuvia kauppaavat yritykset. En ymmärrä kuinka moinen sopimus, jota he siis eivät ole allekirjoittaneet, sitoisi heitä mutta jos se pätee koulukuvien suhteen niin hyvin että moisen maksamatta jättämisestä voi lähettää karhukirjeen, niin eiköhän tempaus toimi yksityisen ihmisen tekemänäkin, eikös lain pitänyt periaatteessa olla sama kaikille?

Kommentit (7)

Tuntematon valtion/UN:n virkamies

Tuli tuon edellisen postaukseni ensimmäisen kommentoijan viestistä mieleeni, että kuinkahan hyvin Ahtisaaren työskentely tunnettaisiin Suomessa mikäli hän EI olisi ollut Suomen Presidentti?

Epäilisin ettei suurin osa meistä olisi huomioinut juuri millään tavalla tuntemattoman valtion virkamiehen tai tuntemattoman UN:n virkamiehen, siis tuntemattoman Martti Ahtisaaren, ponnisteluja rauhan puolesta.

Ja mainittakoon tässäkin asia jota edellisen viestin kommenteissa sivusin:

Jostain syystä – en itsekään tiedä miksi – Ahtisaaren imago aiheuttaa minussa samankaltaista vastenmielisyyttä kuin Äiti Teresan imago, huolimatta siitä että Ahtisaari on tervejärkinen ja positiivisella tavalla aikaansaapa ihminen toisin kuin Jeanne d’Arcikin kanssa samasta mielenhäiriöstä kärsinyt Äiti Teresa.

(Note-To-Self: Pieleen meni hyvä yritys. Kun omaa sivistyneisyyttä osoittaakseen aletaan namedroppailemaan, niin on dropattava tuntemattomampia nimiä, niiq esim. Rudolphus Agricola (No tää Ruudolf on jo hyvä yritys, tiiäxä muka mitä se teki? Droppailepa tollasia nimiä ilman googlea...), ei siinä pelissä tollasilla household nameilla, kuten d’Arc, pärjää)

(No nyt se alkaa sarkasmilla piilottelemaan sitä et se on närkästyny siit et sitä sanottiin sivistymättömäx ja sit se siin samassa yrittää osottaa et se on sivistyny)

(No nyt se sitten alkaa sarkastisesti kommentoimaan piilotettuja motivaatioitaan ja omaa herkkää nahkaansa osoittaakseen kuinka hiano ja rehellinen ihminen se on ku se voi myöntää olevansa närkästynyt)

(No nyt se sitten alkaa… joo, lopetetaan vaan tähän, muuten täst tulee se viimeinen ja pisin postaus, Never ending story (Ja se vielä myöntää et se pitää siitä leffasta ja sen tunnarista jonka laulaa Kajagoogoon Limahl ja se myöntää et sillä oli joskus samanlainen kampaus ku Limahlilla). No nyt se kertoo populaarikulttuuriperversioistaan osoittaakseen.. ei vittu! Ei täst tuu loppua, ei sit mil

Kommentit (4)

Viikon vitsi — Nobelin rauhanpalkinto…

…meni Martti Ahtisaarelle.

(No joo, kai Maralla on pakko olla jotain muitakin meriittejä kuin tappeleminen kamman kanssa…)

Kommentit (9)

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Tarvitseeko taiteilijan aina ymmärtää omaa teostaan?

Kommentit (11)