Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Yllättävään siksi, että sen tekijä Chuck Austen tunnetaan paremmin Marvelin ja DC:n tuotannostaan, mm. War Machinesta ja Elektrasta, tosin selaillessani nettiä huomasin että Austen on tehnyt enemmänkin töitä sarjakuvapornon parissa.

Sarjakuvapornon valtavirrasta poikkeavaan sikäli että vaikka Stripsissä seksi on isossa osassa niin se ei kuitenkaan ole pääosassa, eikä seksi aina ole orgastista.

Chuck Austen osoittaa Strips sarjakuvassaan että suhteellisen yksityiskohtaistakin seksiä voidaan kuvata ilman että varsinaisesti mennään pornografian puolelle.

Perusidea on sama kuin Beverly Hills 90210:ssa:

Seurataan opiskelijoiden ihmissuhteiden kiemuroita.

Oikeastaan Stripsissä on siis kyse tavanomaisesta saippuaoopperasta joka sisältää myöskin huumoria ja seksiä. Eikä henkilögalleriakaan pahemmin saippuaoopperoiden vastaavasta eroa, eivät henkilöhahmot huonoja ole, ovatpahan vain stereotyyppejä.

On sovinistis-rasistinen homokammoinen asehullu kauppatieteitä opiskeleva nörtti joka ei uskalla kertoa tytölle olevansa rakastunut tähän, tyttö joka on ihastunut parhaan ystävänsä ihastuksen kohteeseen, isotissinen seksinnälkäinen blondi (Jota ei kuvata blondiksi, vaan täyspäiseksi naiseksi) joka häpeää kurvikasta vartaloaan[¹], sarjakuvapiirtäjä joka kunnioittaa tyttöystävänsä päätöstä säästellä neitsyyttään, mutta joka siinä sivussa hakee seksinsä syrjähypyistä jne.

Ihmissuhteisiin ja seksiin keskittyvä dialogi on usein hauskaa vaikka onkin suurimmaksi osaksi ennalta arvattavaa.

Tytöt keskustelevat pojista, siitä kuinka pojilla on pakkomielle puristella rintoja ja väännellä heidän nännejään kuin etsisivät oikeaa kanavaa vanhanaikaisesta radiosta, siitä kuinka he eivät löydä miestä joka olisi valmis nuolemaan pillua, vaikka pojat itse jatkuvasti haluavatkin suuseksiä, runkkaamisestaan ja peniksen sopivasta koosta.

Pojat taasen keskustelevat… peniksen koosta, rintojen koosta, runkkaamisesta, seksin määrästä ja pillun puutteesta, mistäpä muustakaan pojat keskustelisivat? Paitsi että, kun kerran Amerikan Yhdysvalloissa ollaan keskustellaan tietenkin aseista, aseiden kantamisen oikeudesta ja väkivallasta.

Tarina sisältää syrjähyppyjä, neitsyyden menetystä, sydänsuruja ja kaikkea muutakin mitä saippuaoopperat yleensäkin sisältävät. Henkilöt kehittyvät jonkin verran sarjakuvan myötä, mutta Austen olisi saanut enemmänkin panostaa henkilöiden luonteen syventämiseen.

Seksi Austenin kuvaamana ei välttämättä ole aina mukavaa tai edes tyydyttävää touhua, Austen kuvaa epäonnistuneitakin seksiakteja ja ylipäätään seksi kuvataan vain osaksi nuorten henkilöiden elämää. mm. päähenkilön Zackin ja hänen unelmiensa tytön ensimmäinen yhteinen akti on molempien kokeneisuudesta huolimatta kömpelö, ja akti päättyy tytön tylyyn toteamukseen: “Is that all?”.

Tyttö ei sanoillaan tarkoituksellisesti loukkaa Zackiä, vaan lause lipsahtaa hänen suustaan osittain koska hän on tunnekuohun vallassa.

Strips on seksisaippuaoopperana kissatanssija Omahan (Jonka 4 ensimmäistä osaa Jalava on julkaissut suomeksikin, kannattaa tutustua, viimeksi kun kävin Kirjatorilla olivat Omahat siellä tarjouksessa) pikkuserkku. Nämä eroavat toisistaan sikäli, että Omahassa päähenkilöt ovat kissoja (Eli Omaha kuuluu Furry kategoriaan) ja Omahan tarinassa seikkailee mukana mafia, poliittisia juonitteluja, murhia, bordelleja jne, kun taas Stripsissä tapahtumat sijoittuvat nuorison keskuuteen ilman että mukaan tuodaan mitään muita suuria dramaattisia käänteitä kuin ihmisuhteiden solmuja.

Strips on Austenin nuoruuden tuotantoa ja vielä tuolloin ei hänen tyylinsä ollut yhtä sujuvaksi hioutunut kuin mitä se nykyisin on, mikä pelastaakin paljon, sillä tuo hivenen hiomaton tyyli sopii paremmin Stripsin maailmaan kuin nyky-Austenin tyyli, minkä huomaa sarjan loppuvaiheessa, sillä koska Strips alunperin jäi kesken jatkoi Austen sitä vasta useita vuosia myöhemmin ja kolme viimeistä numeroa eroavat tyylillisesti häiritsevänkin paljon alkupään numeroista.

Kouluarvosanalla arvosteltuna Strips on kahdeksan arvoinen suoritus, mikä on pari pykälää suurempi numero kuin mitä antaisin Austenin valtavirran töille.

Jos vain jostain saatte Stripsin käsiinne niin siihen kannattaa tutustua, mikäli siis aihe tippaakaan kiinnostaa.

[¹] Eritoten häntä häiritsevät isot rintansa, sillä hän joutuu kokemaan seksuaalista ahdistelua, eikä häntä oikein innosta poikien tarve pompotella rintoja kuin koripalloa…

Lopuksi idea pornosarjakuvahistoriikistä ja esitellään sarjakuvafriikkien unelmanainen.

Tuli tästä mieleeni että jonkun pitäisi joskus kirjoittaa sarjakuvapornon 1990-luvun alkupuolella alkaneen uuden kukoistuskauden lyhyt historiikki, se kun sisältää mielenkiintoisia tapahtumia, kuten “sananvapauden puolustajien” oikeudenkäyntejä ja sarjakuvakustantajan joka ensin valittaa kuinka seksi sarjakuvissa pilaa sarjakuvien maineen ja paria vuotta myöhemmin sama opportunisti perustaa pelkkään pornoon keskittyvän sarjakuvakustantamon. Puhumattakaan UG sarjakuvista (Joiden tekijöistä pääosa on kylläkin aloittanut jo 1960-luvulla) tai lukuisista yrityksistä tuoda HC seksi valtavirran sarjakuvaan.

Ja jos kerran Tom Of Finlandin sarjakuvat “loivat” yhden homokolttuurin alalajin niin…no, ovat pornosarjakuvat “luoneet” ainakin yhden omalaatuisen myyntiartikkelin, sarjakuvafriikkien unelmanaisen: Boytoy dollsin… (Juu, kaikkea sitä… Mutta luulisin että tuollainen myy hyvin, sillä eiköhän maailma ole täynnä huoneisiinsa linnoittuneita seksinnälkäisiä otakuja joita Kurumi ei tulekaan pelastamaan)

Historiikin voisi aloittaa jostain Howard Chaykinin Black Kissistä päätyen pornomangan rantautumiseen länsimaihin.

Ennen kuin viitsin edes miettiä josko itse väsään sellaisen (Pah, m’oon liian laiska moiseen) täytyy ensin vilkaista josko joku jo olisi sellaisen kirjoittanut. En oikein jaksaisi paneutua asiaan mikäli joku viisaampi ja parempi kirjoittaja on jo sellaisen tehnyt.