Seuraa hajamielistä mietiskelyä omakustanteesta ja kustantamisesta.
Olen tässä miettinyt josko jälleen julkaisisin omakustanteena runokokoelman. (Itse asiassa olen miettinyt miniatyyrikustantamon perustamista, mutta siitä alempana)
Hetken aikaa kärsin suuruudenhulluudesta ja mietin että voisin tarjota runojani jollekin kustantajalle, mutta luovuin ajatuksesta paristakin syystä.
Ensinnäkin haluan itse määrätä kirjasta, varsinkin sen ulkoasusta, sillä minulla on mielessäni selvä kuva sen ulkoasusta ja minulle on se ja sama miten myyvä kansi on.
Toinen ja pätevämpi syy siihen etten tarjoa tekeleitäni kustantajille on se, että epäilen ettei kukaan — paitsi minä itse — runojani haluaisi julkaista, runothan eivät oikein käy kaupaksi (Edellistä omakustannettani sain myytyä 96 kappaletta, eli pääsin ensimmäistä kertaa juuri ja juuri voitolle) ja eivät runoni mitään sellaista uutta runouteen tuo että sen julkaiseminen olisi glooriaa tuottava kulttuuriteko kustantajalle.
Oikeastaan koska minulle on se ja sama myykö kirjani yhtään kappaletta voi olla tarpeetonta ylipäätään julkaista sitä kirjamuodossa, mutta minä nyt vain tykkään hypistellä kirjaa ja ratkaiseehan se koko suvun joululahjaongelmat 
Aion tosin, kunhan saan mietittyä millaisen kokoelman julkaisen, kokeilla kepillä jäätä ja katsoa josko blogin lukijoista löytyisi minulle eräänlainen kustannustoimittajakollektiivi, niinpä laitan sen esiversion tänne PDF:nä kommentointia varten jossain vaiheessa syssyä.
Kustantajan kautta julkaisussa en näe mitään muuta hyvää puolta kuin kustannustoimittajan palvelut, ne olisivat ehdottoman tärkeitä, omaa tekstiään kun ei osaa katsoa oikein silmin, mutta nyt minulla on jälleen käytettävissäni kriittinen ja parannusehdotuksia esittävä esilukija — ja mahdolliset blogin kautta löytyvät esilukijat — joten sekin asia on jollain tasolla hoidossa.
Vaihtoehtoja julkaisutavaksi ovat oikeastaan Lulu ja BoD, täytyy ensin tutustua tarkemmin molempien käyttöehtoihin ja sitten katsoa josko pistäisin puvun hankinnasta (0,112 tonnista 97 kiloiseksi kääpiöksi laihtuminen tulee kalliksi kun on uusittava vaatevarastoaan) ylijääneet rahat kirjan julkaisuun.
Noista kahdesta BoD olisi valintani mikäli päädyn julkaisemaan vain omia tuotoksiani, mutta periaatteessa minua kiinnostaa myöskin miniatyyrikustantamon perustaminen (Joka keskittyisi siihen mikä minua kiinnostaa eli mm. kaikenlaisiin tutkimuksiin, esseisiin, pakinoihin ja tietenkin (huonoon) runouteen, jolloin se olisi eräänlainen Leevi Lehdon ntamon vastapaino, joten nimeksi tulisi tietenkin Kusta. Tai no, ehkei kuitenkaan), jolloin tuo Lulu vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta.
Mutta kuten sanoin täytyy ensin tutustua paremmin kumpaankin, SusuPetal jo kirjoitti BoD:ista kokemuksia omakustantajan näkökulmasta.
Olen tuota pienkustantamon perustamista miettinyt jo jonkin aikaa, sillä pidän kirjoista ja pienkustantaminen tulisi harrastuksena divaria halvemmaksi ja helpommaksi toteuttaa.
Ja koska eräs graafikkotuttuni on ISON palveluksen velkaa niin saisin muutaman kirjan ulkasun suunnitteluunkin halpaa apua, ja kun itselläni on kokemusta taittajan hommista, niin saisin suurimman osan hommista tehtyä hyvin halvalla.
Ja toisaalta, täytyyhän ihmisellä harrastuksia olla.
Minulla olisi jo omien tuotoksieni (Itse asiassa saattaisi olla järkevää jättää omat teokset oman kustantamon ulkopuolelle) lisäksi jo nyt tiedossa kolmen muunkin kirjoittajan teoksia jotka voisin kustantaa, yhtä en vielä mainitse sillä en ole saanut kirjoittajaa kiinni varmistaakseni hänen halukkuutensa esseidensä kirjamuodossa julkaisemiseen, toinen olisi absurdeja lyhyitä “pakinoita” (Hivenen Daniil Harmsin ja YL:n Johnny Walkerin (Pekka Haukinen) tyylisiä) ja kolmas olisi vanhan omakotitalon remonttiopas.
Kattavia ns. “Vennamolaisten” OK-Talojen remonttioppaita kun ei tunnu löytyvän (Tai ainakaan itse en ole löytänyt) ja koska isäni on remontoinut jo kolme sellaista taloa (Puhumattakaan siitä että hän on nuornamiehenä elättänyt itsensä kirvesmiehenä ja muurarina) on hänellä paljon vinkkejä siihen mitä kannattaa tarkistaa taloa ostettaessa.
Ohjeita remontoimiseen häneltä löytyy lähtien viemäröinnistä päätyen talon ulkopintojen uusimiseen, moiselle saattaisi löytyä muutama ostajakin. Mutta se olisi pitkällinen työ ja vaatisi paljon kuvia jne. eli tulisi kalliimmaksi kuin pelkkää tekstiä sisältävä kirja.
Minkä lisäksi olen kaverin kanssa kirjoittamassa opasta kotiverkon tekemisen, joka lähtee siitä mitä kannattaa uuteen taloon tehdä ja mitä uudet satandardit sanovat (Sähköurakoitsijat kun näkyvät rikkovan keväällä voimaan tulleita standardeja), päätyen A:stä O:ohon ohjeisiin kotiverkon luomiseen, mukaan lukien WLAN ja antenniverkko.
Ajattelin kylläkin alunperin julkaista tuon tässä blogissa, mutta olen yrittänyt pitää ammattini poissa tästä ja toisaalta noita ohjeita verkon tekemiseen on netti ja kirjakaupat täynnä.
Ongelma on se, että minun täytyy katsoa mihin aikani riittää ja ensin on selvitettävä kuinka kirjaa markkinoidaan jne. ja mikä tärkeintä: on tehtävä riskianalyysi.
Joten epäilen että tuo pienkustantamo jää pelkän ajatuksen tasolle.
Ja joka tapauksessa taidan julkaista runokokoelmani, sillä pakkohan minun on piakkoin jotain julkaista, onhan minun pidettävä kirjallisen henkisen kotini, Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran, mainetta yllä julkaisemalla kelvotonta kirjallisuutta (Tosin nuo isäni tekeillä oleva ja tuttavieni kirjoittamat kirjat eivät ole kelvottomia, vaan ärsyttävänkin hyviä).
Lapsuuteni korppi
Avatessani suuni
raakkui lapsuuteni korppi
Nevermore!
Nuoruudessani
tunsin joka ujelluksen,
haistoin päänahassaan utopian.
Kissa
viheltävä ovi
(kummallinen ääni)
kissa raapii
tämän hetken
johannesknektman sanoi
Tarkennettakoon tuon “ja tietenkin (huonoon) runouteen” kohdan osalta asiaa sen verran että useinkin runous josta minä pidän tuntuu vakavastiotettavien runoilijoiden ja kriitikkojen mielestä olevan huonoa runoutta.
susupetal sanoi
Lukijoiden käyttäminen esilukijoina, kustannustoimittajakollektiivina, toimi hyvin minulla -Taikkarin mäellähän ilmestyi ensin blogina ja sain paljon hyviä kommentteja, joiden avulla tarpeen mukaan muokkasin runoja.
Mitä tuossa Lulussa on erityisen hyvää? En ole tutustunut, tiedän kyllä, että esim. Hannu Helin käyttää sitä, mutta en ole jaksanut perehtyä.
Hmm, aika hienoa olisi antaa suvulle lahjaksi oma kirja, mutta koska suku ei tiedä, että minä olen susupetal, niin pitää tyytyä perinteisempiin lahjoihin.
johannesknektman sanoi
Oikeastaan lulussa on kyse siitä että tunnen sen paremmin, sillä kaverini käyttää sitä ja itsellänikin on tunnukset sinne sillä olen suunnitellut hänen nuottivihkojensa ulkoasut ja nuo esseet joista puhun ovat englanninkielisiä (Kaverini kun opettaa englantilaisessa yliopistossa) joten niiden markkinat olisivat englanninkielisessä maailmassa.
Toisaalta taas kokemukseni mukaan lulusta kirjan tuleminen Suomeen näyttäisi kestävän vähintäin pari viikkoa, mikä on hivenen liian kauan.
Mutta kuten sanoin täytyy tutustua molempiin, tarjoaahan BoD:kin palveluja kustantajille.
“Hmm, aika hienoa olisi antaa suvulle lahjaksi oma kirja, mutta koska suku ei tiedä, että minä olen susupetal, niin pitää tyytyä perinteisempiin lahjoihin.”
Äh, minun sukuni on tottunut erilaisiin nimimerkkeihini, olen noita omakustanteita julkaissut vain kerran omissa nimissäni, joten jos he saavat Johannes Knektmanin nimellä kirjoitetun runokokoelman lahjaksi ei se heitä kummastuta.
Polga sanoi
Idea on hieno, kyllä. Lulusta en tiedä. Täytynee tarkistaa, missä W:n tytär oman kirjansa painatti. Itse asiassa, hänellä oli hieno idea. Täyttäessään 18 v. hän kirjoitti ja kuvitti oman satukirjan, josta suurin osa meni tuttaville ja sukulaisille lahjaksi. Nätti teos, oikein kaunis – minusta (tosin nykyisin hän onkin ns. oikea taiteilija ,D)…
johannesknektman sanoi
Täyttäessään 18 v. hän kirjoitti ja kuvitti oman satukirjan, josta suurin osa meni tuttaville ja sukulaisille lahjaksi.
Tuli tuosta mieleeni että olen vuosia yrittänyt saada vaimoani kirjoittamaan lastenkirjaa, sillä hänen ideansa ovat hauskoja ja ainakin silloin kun hän vielä oli töissä lastenhoitajana tykkäsivät lapset niistä.
Hän mielellään kertoo niitä mutta pelkää niiden julkaisemista tekstimuodossa, mikä johtuu siitä että 70-luvun koulussa hänet pahasti lukihäiriöisenä lyötiin lyttyyn ja nykyisin hän kirjoittaa vain jos on pakko.
Helvetti! Ei ketään haittaa hänen lukihäiriönsä, sitä vartenhan kustannustoimittajat ovat olemassa että he siivoavat tekstin.
Mikäli saan häneltä luvan laitan tänne yhden lastenrunon, jossa allekirjoittanut esiintyy aamuäreänä norsuna, se on hyvä osoitus siitä kuinka tavalliseta perhe-elämästä voi tehdä lapsia kiinnostavaa ja hauskaa.
Olïver Kaïma sanoi
Työ penteleet! Nyt iski minullekin hinku ruveta julkaisemaan pöytälaatikoissa pölyttynyttä tavaraa, kun olen tässä teidän pohdintojanne lukenut. Pitäisi alkajaisiksi liittyä Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan (no, kunhan saa aikaiseksi, pitää keittää kahvit ja mitä kaikkea), jotta rima saataisiin sopivalle korkeudelle… Ja sitten ruveta editoimaan (duunia? hektinen, häiriö korvainvälisessä neuroverkossa) – tai mitä suotta, omputkin on parhaimmillaan vähän raakoina. Työ penteleet! -sanoinko jo? Tautologia rulaa, niinq. Ja sivistyssanat.
Pauliina - totuus rantatytöstä sanoi
Kylläpä itseäkin alkoi kutkuttaa taas tuo julkaisuasia. Tekstikin olisi valmiina, kertaalleen kustannustoimitettukin, kuten jo manailin blogissanikin. Ehkä omakustannehommeli tulisi kohdallani sittenkin kyseeseen. Tosiaan, tulisi ne joululahjatkin samalla hankittua
Ihan uteliaisuuttani kysyn että minkälaisissa summissa omakustanteen kanssa liikutaan? Riippuu tietysti monistakin seikoista…
johannesknektman sanoi
Oliver, juu pöytälaatikkoone ei enää kannata jättää mikäli itseltä vain löytyy muutama satanen, vaikkei oma myisikään niin jäähän siitä kouriintuntuva muisto ja kyllä minä käytän monta kertaa vuodessa muutaman satasen paljon typerämpäänkin kuin oman kirjan kustantamiseen.
Ja aloituspanoshan ei ole suuri, Susupetalin blogissa mainittiin että yksi kirja maksoi kympin.
Pauliina, halvimmillaan sain kaverille sovittua 300 kpl nuottivihkoja hintaan 2.8£/kpl (Hinta siis punnissa). Mutta siitä ovat ajat muuttuneet ja nyt näkyy tuolta BoD:ista saavan 199€ + jotain maksuja mikäli kirja ei myy, yhteensä Susupetalin mukaan n. 300€.
Lue tuo Susun juttu: Julkaisemisesta
Oman kirjan myynnissä on muuten häpeilemättömyys ja hyvät puhetaidot valttia, itse olen kaupannut tuotoksiani mm. Puistobluesissa ja kun tarpeeksi häiritsee ihmisiä niin ehken joka kymmenes ostaa kirjan, olisin varmaankin saanut enemmänkin kaupaksi jos olisin pitänyt hinnan kohtuullisempana, mutta periaatteesta muodostan hinnan niin että otan omat kustannukset ja kerron ne 1.76:lla, joten hinta oli hivenen kova.