Luettuani Hiidenkivestä, että Päivi Mehtonen tutkii abstraktia kirjallisuutta jäin miettimään millaista on abstrakti kirjallisuus? Käsittääkseni Mehtonen ei vielä ole julkaissut mitään ko. aiheesta, niinpä alkuun luulin että minun on ihan itse pähkäiltävä millaista on ei-esittävä kirjallisuus.
Mutta sitten mieleeni pälkähti, että voinhan minä kysäistä blogini viisailta lukijoilta josko nämä osaisivat sen minulle kertoa.
Hakiessani googlella löysin pikaisesti vain Nigel Tommin kirjoittaman The Blah Storyn jollaisen kaltaista tekstiä tulin itsekin kirjoittaneeksi lukiossa opettajan vaadittua enemmän johdonmukaisuutta kirjoituksiini (Lopussa esimerkki johdonmukaisuudestani) ja onhan tuo Tommin teksti kaiketi tavallaan abstraktia.
Dadaa löytyy jollain tasolla abstraktinakin, mutta onko ihan nimettyä kirjallista abstraktionismia olemassa?
Eikös abstraktin kirjoituksen pitäisi olla jotain tälläistä:
U(R%)-(WE)%¤==)(=)(/!""##¤$£@s0rmu/234i)()
T=&%¤"|>A=G{£@?$=¤
}=E;K1 /waqws
{trch}
¤$£||$%¤¤¤¤)´*'^~
Yo. “teksti” keskittyy erikoismerkkeihin koska on hankala nakuttaa näppäimistöä niin ettei siitä tulisi jollain tavalla tulkittavia sanoja, tuossakin on U, R, WE, trch, jonka voi lukea torch ja s0rmu:uun aivot helposti lisäävät viimeisen ässän: s0rmus jne. Puhumattakaan siitä että yritän lukea tuota kuin koodia…
Eli:
Millaista on abstrakti kirjallisuus
Millaista abstraktia kirjallisuutta on olemassa?
Ja sitten se luvattu esimerkki lukioaikaisesta huumoristani. Idea, eli tyyli, ei tosin ole minun keksintöäni, vaan sen keksi ystäväni. Eikä tätä oikein voi sanoa ei-esittäväksi, sillä tämä sisältää tarinan:
Idioottimaisenaisenaimisäädyttömyydelläänokikolarintoutuistumaanopeastiskeytymisku
lmaamunkoitontologinenäkkyysaalinhimopintuitiivisestikapuuhermostollisellepakolletäis
estisinaistarkkityyppiäidinoloudeksiltaisiniinpäitistuudenaikkosenielunipistäjällentinenurk
kakuntaisuuselittyyhdellääkärillähisraelämässytäitinilaskelintasoliikkuuluullutekevänsäid
inpojanuokkuvillasukataskussastuivataaksepäinäinäinain…
