Arkisto heinäkuu, 2008

Mustavalkoista väittelytaidottomuutta

Vanha sanonta kuuluu: “Suomi euroopan amerikkalaisin maa” ja ainakin yhdessä asiassa tuo pitää paikkansa.

Suomalaiset ovat mielipiteissään yhtä järkähtämättömän mustavalkoisia kuin amerikkalaisetkin.

Harmaansävyjä ei pahemmin tunnu löytyvän. Ollaan joko puolesta tai vastaan ja mikään toisen esittämä perustelu ei saa hetkeksikään miettimään mitä toinen todella sanoo. Enkä nyt puhu netin keskustelupalstojen mielipiteenvaihdosta, jossa jyrkät mielipiteet ovat luonnollinen seuraus käytetystä mediasta ja anonyymiydestä, vaan ihan jokapäiväisestä keskusteluyhteydestä jossa kaikki tuntevat toisensa.

Suomalaiset julkiset keskustelijat kylläkin eroavat amerikkalaisista vastineistaan siinä, että suomalaiset eivät osaa väitellä, täällä hyvin usein väittely menee eipäs-juupas asteelle. Toki se usein sellaiseksi menee jenkkienkin kohdalla, mutta siellä osataan ne eipäs ja juupas sanoa kymmenillä — usein hauskoillakin — eri tavoilla, toisin kuin Suomessa.

Tosin nuorehkot poliitikkomme ja muut julkiset keskustelijat ovat vähitellen oppineet väittelemään, mikä johtunee siitä että moni heistä on opiskellut tai työskennellyt maissa joissa väittely kuuluu olennaisena osana mm. opiskelijakulttuuria — ja älkää väittäkö että se täälläkin kuuluu opiskelijakulttuuriin, sillä olen (ikävä kyllä) paljon tekemisissä opiskelijoiden kanssa ja vain ehken n. 10-20% heistä osaa väitellä, vaikkakin n. 99,9999% opiskelijoista kuvittelee osaavansa väitellä.

Itse asiassa mitä mediaa olen seurannut, niin sekä suomalaisiin, että amerikkalaisiin tuntuu juurtuneen syvälle luulo jossa väittelykumppani on vastustaja ja näinhän se (parhaimmillaan) ei ole. Jo tuo suomenkielinen sana, väittelykumppani, kertoo mistä tulisi olla kyse; kumppanuudesta.

Ilman kumppanuutta väittely on vain jankkaamista, sillä kun väittelykumppania ajatellaan vastustajana kuunnellaan häntä hyvin selektiivisesti, ei kuunnella toista, vaan kuunnellaa omaa mielikuvaa toisesta.

Hyvä väittelijä lähtee siitä että hänellä on myöskin opittavaa väittelykumppaniltaan. Ei toiselta oppiminen tarkoita sitä, että kääntyisi väittelykumppanin kannalle.

Toiselta voi oppia ja silti olla täysin erimieltä hänen kanssaan.

No se siitä, jos haluatte kiistää väitteeni, niin antaa tulla perusteluja.

Voimakkaasti neuroottinen meteli,
liuta kohtaamisia,
suljetaan liuskoihin joihin on liu’uttu.
Pitkin matkaa retostelleet silmät
eivät näe yksilöä,
ihmisen itseilmaisua.
Sälekaihtimet tekevät tästä kaupungista
merkittävän.

Loppuun lainaus Seppo Ahdilta:

“Suomen kuva maailmalla on kuva maasta joka on huolissaan siitä mikä on sen kuva maailmalla”

Kommentit (7)

Yhdenasianliikkeet: Psykopaattisten pellejen hommaa?

Ajattelin ensin etten kirjoittaisi Keravan surmasta.

Enkä kirjoita nytkään, kirjoitan vainoharhaisista idiooteista.

Selailin tuota keskusteluketjua:
HS: Nuori tyttö puukotettiin koripallokentällä Keravalla

(Ketjun aloittanut viesti taitaa olla sarkasmia, mutta jatko ei sitä ole)

Ja se keskustelu sai minut hermostumaan, 14-vuotias lapsi on surmattu ja sen sijaan että osoitettaisiin surua lapsen kuolemasta tai sympatiaa uhrin omaisia kohtaan niin heti ihmiset, varsinkin muukalaisvastaiset piirit, olivat käyttämässä sitä omien vainoharhaisten (poliittisten) mielipiteidensä tukemiseen.

Jo pari tuntia uutisen julkaisusta on surmattu tyttö täysin unohdettu.

(Iso osa keskustelusta on käyty ennen kuin surmaajan henkilöllisyys selvisi)

Keskusteluketjussa on edustettuna käytännössä kaikki nämä vainoharhaiset “aktivisteiksi” itseään kutsuvat ryhmät (Muukalaisvastaisuus tosin on päällimmäisenä näkyvä), joilla ei ole mitään tekemistä todellisen poliittisen aktivismin kanssa.

Tuo on jälleen vain yksi osoitus siitä että usein tuollainen yhden asian ympärillä hyörivä liike on vain psykopaattisten pellejen karu selli.

Äiti Kristoduli kirjoittaa tämän tapauksen kohdalla Psykologian yliarvostuksesta ja vaikken olekaan hänen kanssaan samaa mieltä läheskään kaikesta, niin siitä olen, että nyky-yhteiskunnan narsistiset arvot kaipaisivat pikaista uudistamista.

Kommentit (11)

Saat myös pullaa


Haastatteluharjoitus ver. 0,01.08.21.07

Etelä-Helsinkiläisen talon ylimmässä kerroksessa olevan toimiston oven avaa kirkkaanpunaiseen huulipunaan sonnustautunut nainen jonka tyyli sopii täydellisesti tähän tunnelmalliseen toimistoon. A:n imago onkin tarkkaan mietitty puolivallaton yhdistelmä businessnaista ja hempeää naisellisuutta.

“Hei. Peremmälle vain.”

A ohjaa minut aistillisesti sisustettuun neuvotteluhuoneeseen. Vaaleiden verhojen lävitse tulviva luonnonvalo luo huoneeseen unenomaisen tunnelman ja nurkissa majailee hyvin hoidettuja huonekasveja. Tuolla näkyy anopinkieli, toisaalla tuhisee tuuhea hienohelma, kääpiösiili pöydällä, vain Jukka-Palmu loistaa poissaolollaan. Koillisseinän tyylikkään senkin päältä varisee pino kulttuurilehtiä, ikkunalaudalla hienostuneet silmälasit keimailevat ohikulkijalle. A istuutuu neuvottelupöydän toiseen päähän ja katsoo minua odottavasti.

A:n haastattelu:
1.) A
2.) B ( äiti )
3.) C,F,G
4.) A
5.) B
6.) A,C
7.) A,B,F
8.) B
9.) B
10.) (Väittää A, kirjoitetaan A, mutta kyse on F:stä)
11.) C,D,F
12.) A,B,D

Ja haastattelukaavake:

1.) Lapsena olin…

A) ..isän tyttö
B) ..äidin tyttö
C) ..yksinäinen
D) Mummoni oli minulle tärkeä

2.) Millainen oli suhteesi vanhempiisi?

A) Erittäin hyvä
B) Hyvä, vaikka isä/äiti (Yliviivaa tarpeeton) oli usein poissa.
C) Hivenen etäiset, mutta vanhemmiten olemme isän/äidin (Yliviivaa tarpeeton) kanssa luoneet uudelleen läheiset suhteet toisiimme.

3.) Vanhemmista:

A) Äitini oli vahva nainen.
B) Isoäitini oli vahva nainen.
C) Äitini antoi minulle vahvan naisen mallin.
D) Isäni on aina ollut tukenani.
E) Isäni otti osaa kodin-, ja lastenhoitoon.
F) Isäni oli paljon poissa kun olin lapsi.
G) Huolimatta siitä että vanhempani erosivat ovat välini isäni kanssa aina olleet lämpimät.

4.) Kuinka menestyit koulussa?

A) Aika hyvin
B) Aika hyvin vaikken koskaan edes yrittänyt, koulu sujui minulta luonnostaan.
C) Aika hyvin sillä olin lukutoukka.
D) Minua kiusattiin koulussa, sillä olin muiden mielestä ruma, aloin kukoistaa vasta teini-iän jälkeen.
E) Tyydyttävästi, vaikka koulu ei minua kiinnostanut.

5.) Millä mies tekee sinuun vaikutuksen?

A) Olemalla aidosti oma itsensä
B) Olemalla aidosti oma itsensä ja huumorilla
C) Minä teen vaikutuksen miehiin.

6.) Millainen mies tekee sinuun vaikutuksen?

A) En välitä ulkoisista seikoista.
B) Miehen tulee olla maskuliininen.
C) Miehen tulee olla jännittävä ja romanttinen.
D) Muu, mikä: ___________________

7.) Vanhenemisesta:

A) Iän myötä olen oppinut tulemaan toimeen itseni kanssa.
B) Iän karttuessa olen oppinut olemaan itseni, minun ei enää tarvitse näytellä.
C) Ei vanhenemista tarvitse pelätä. Rypyistähän vain näkee että on naurettu
D) Muutoksille ei voi mitään, mutta jonkin verran voi vaikuttaa unen määrällä, ruokavaliolla ja kuntoilulla.
E) Nykyisin mennään aivan liian helposti plastiikkakirurgille.
F) Kulttuurillamme on pakkomielle nuoruudesta, mutta MINÄ en pelkää vanhenemista.

8.) Nuorekkuuden salaisuus:

A) Kuntoilen paljon, nukun tarpeeksi ja pidän huolta siitä mitä suuhuni panen.
B) Minulla on hyvät geenit, äitinikin näyttää paljon ikäistään nuoremmalta.

9.) Laihduttamisesta:

A) Vuosia kärsin laihdutuskierteestä, mutta sitten tajusin ettei minun tarvitse olla mallimitoissa.
B) Minun ei koskaan ole tarvinnut laihduttaa, kai minulla sitten on vain hyvät geenit.
C) Nuorempana kärsin syömishäiriöstä ja olin usein hoidossa. Nyt olen oppinut suhtautumaan normaalisti ruokaan.

10.) Mielenterveys:

A) Kärsin ajoittain masennuksesta.
B) Kärsin ajoittain syvästä masennuksesta.
C) Kärsin ajoittain erittäin syvästä masennuksesta.
D) Selvisin juuri pitkästä masennuskaudesta.
E) Minulla on todettu bipolaarinen mielialahäiriö.
F) En ymmärrä mitä masennus tarkoittaa ja kutsun hetkellistä pientä depressiota masennukseksi, jotta vaikuttaisi siltä että olen vahva nainen joka selviää masennuksestakin.

10 .a) Lisäkysymys siinä poikkeuksellisessa tapauksessa ettei haastateltava kärsi masennuksista:

En kärsi masennuksista sillä,

A) Mieheni tuki auttaa pitämään masennuksen poissa
B) Lasten kanssa toimiessa ei ehdi kärsiä masennuksesta
C) Perheeni tuki auttaa pitämään masennuksen poissa
D) Ystävieni tuki auttaa pitämään masennuksen poissa
E) Muu syy, mikä: _________________________

11.) Lapsista:

A) Aion kyllä tulevaisuudessa hankkia lapsia, mutta nyt ei vielä ole sen aika.
B) Olen aina tiennyt tulevani äidiksi.
C) Olen aina haaveillut isosta lapsikatraasta.
D) Lapset ovat elämäni valopilkku.
E) Vietän lasten kanssa laatuaikaa.
F) Lapset pitävät minut maanpinnalla.
G) Lapsista huolimatta voi viettää täysipainoista elämää.

12.) Parisuhteesta:

A) Yhteiset kokemukset ovat lujittaneet suhdettamme.
B) Olemme vieläkin kuin vastarakastuneet.
C) Iltaisin käperryn mieheni syliin.
D) Meillä on harvoin aikaa toisillemme, mutta aina kun aikaa on välillämme kipunoi.
E) Suhteemme voi erittäin hyvin. (Annan erohaastattelun vasta seuraavassa lehdessä)

Jne.


Olen viime aikoina lukenut aivan liikaa lehtiä joilla on naisen nimi (Olivia, Jade, Eeva, Anna, Sara jne.).

Yritin sitten parodioida niitä, mutta eihän siinä onnistu kun ne alunperinkin ovat parodioita itsestään, niinpä tein toiseksi parhaan ratkaisun ja aloitin harjoittelun naistenlehden toimittajan uraa silmällä pitäen.

Tämä oli ensimmäinen harjoitus. Aloin myös kehitellä vastauskaavaketta (Yllä) tulevaa naistenlehden toimittajan uraani varten, sillä laiskana miehenä ajattelin että valmiista kaavakkeesta olisi helppoa ympyröidä oikeat kohdat ja kirjoittaa haastattelu sen pohjalta.

Kaavake on vielä hivenen keskeneräinen, siitä puuttu mm. romanttiset yllätykset, eron käsittely jne. Ja on siinä vielä muitakin puutteita, mutta kyllä se tästä vielä kattavaksi muuttuu…

Ohimennen sanoen, naistenlehdet taitavat olla ainoa media jossa suomalainen saa kehua ylivertaisilla superihmisen geeneillään.

Ai niin, tuo jutun otsikko on Ilonan biisistä Leo (Saat myös pullaa)

Leo, Leo, kahvi jäähtyy.
Taas uutta keitän,
jos tuut niin saat myös pullaa.

Kommentoi

Antaa kuulua niitä nimiä

JSN:n puheenjohtaja viisastelee:

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaa puuttua internetin keskustelupalstojen asiattomuuksiin ja toivoo, että viestimet puuttuisivat tarkemmin omiin verkkokeskusteluihinsa.

Yksinkertaisimpana keinona hän pitää sitä, että keskustelijoita vaadittaisiin kirjoittamaan omalla nimellään. Asiasta kertoo Savon Sanomat.

Niin että kuulkaapas kommentoijat, antaa kuulua niitä nimiä, sos. tunnus ois plussaa! (Sanoo nimimerkkikirjoittaja Johannes Knektman) (Jaa mutta, kuis se henkilörekisterilaki tollaseen nimien ja ihmisten tietojen keräilyyn suhtautuisi?)

Kuinka tuo käytännössä toteutettaisiin? Millä varmistettaisiin että ihminen käyttää omaa nimeään?

Jo nyt “tiedotusvalineiden” — millä tarkoitettaneen perinteisiä tiedoitusvälineitä — keskustelupalstoille useimmiten joutuu ilmoittamaan oman nimensä, joka tosin ei näy muille kuin palstan ylläpitäjille, mutta siinäkin on helppo valehdella.

Testasin asiaa ja useammalle lehdelle meni lävitse esiintymiseni Matti Kuninkaanmäkenä, jollaista sukunimeä ei ainakaan Väestörekisterikeskuksen sukunimihaku tunnista.

Ilmeisesti ainoa tapa varmistaa ihmisen henkilöllisyys olisi vaatia ihmisiä käyttämään tunnistautumiseensa HST korttia tai nettipankkitunnuksiaan. Voisi tuo Hyvärisen akan pojan mainostama kansalaisaktiivisuus keskustelupalstoilla hivenen vähetä…

Myöhemmin samassa jutussa mainitaan tiedotusvälineistä höpisemisen jälkeen mm. Suomi24.

Jaa, että Suomi24 on “Tiedoitusväline”, aikas alas on tiedoitusvälineiden taso päässyt valahtamaan.

Kommentit (5)

Epäformaalin runouden juhla

Viinilasit kilisevät, baskerit putoilevat pöydille ja papyryskääröt kahisevat runoilijain asettuessa ikkunapenkille odottamaan vuoroaan. Toiset ovat tuoneet mukanaan omat sulkakynät ja varapäreet. Mutta tänä iltana niitä ei tarvita, tämä ilta on vapaan sanan, epäformaalin runouden juhlaa!

Harrastajien kirjoitukset ja vapaa puskarunoilu kuuluvat olennaisena osana Poetry Slamiin. Tänä vuonna runoilijat ovat nostattaneet henkeä ja tuoppejaan moniaissa kapakoissa ympäri maata, sillä runoilijain tarkasti mietitty boheemi habitus soveltuu kaikkein parhaiten anniskeluravintolan tuoppimeren taakse.

Nurkassa ensikertalainen menestyksestään huumaantuneena työstää toisen kierroksen materiaaliaan ja näppäilee tietokonettaan kuin kapinallisen maineestaan ärtynyt Bob Dylan, ensimmäiset kymmenen säettä syntyvät tahdilla joka ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttää siltä kuin lauma apinoita olisi saanut läppärin käsiinsä ja naputtelisi kaikkia näppäimiä yht’aikaisesti.

Vaikka esitetyissä runoissa pääpaino onkin huumorilla — sillä huumori on se ase jolla Poetry Slamissä tuoppeja kahmitaan — niin esiintyy siellä täällä vakavampaa pohdiskelua elämästä. Kalliopen vahatauluista kotoisin oleva runoilija vaihtaa puolivallattomat rallatukset raskaaseen ja synteettiseen teollisuusmekastukseen ja tasapainoilee onnistuneesti mekaanisen ja orgaanisen lyriikan kapealla terällä.

Kunnon esitys täytyy tietenkin huipentaa tuntoja nostattavaan loppuun ja sen runoilijat osaavat, varsinaisen setin lausunta saa uusia ulottuvuuksia kun taustalla hääräilee alkoholisoitunut tunnetun runoilijan muumio. Jopa kliseiden heittämisestä yleisön päälle saatiin leivottua karnevaalimainen ohjelmanumero.

“Pidä sinä se voitto, minä pidän kunnian” Tokaisee väsynyt ensikertalainen voittaneelle konkarille joka on onnistuneesti uudistanut perinteisiä Slameissä esitettyjä runoja kyeten silti pitämään piuhat tiukasti herkimpiin tuntoihinsa kytkettyinä.

Slammin loputtua nousemme runoratsujemme selkään ja poistumme paikalta väsyneinä, mutta onnellisina kuin puolen pennin puuhevoset.

Kommentoi

Ihmiskunta on tullut hulluksi!

Ihmiskunta on tullut hulluksi! Tai ei, ihmiskunta on aina ollut hullu. Nyt hulluutemme tungetaan liikkuvina kuvina alas kurkustamme, lävitse silmiemme cerebrospinal fluidiin asti, meidän on hyväksyttävä hullu maailmankuvamme. On tullut aika! Työnnän käteni kalloni sisään, hyväilen, runkkaan aivojani kunnes hypotalamus räiskähtää pitkin seiniä. On tullut aika! Myyttiset oliot, sankarit, tunkevat itsensä tasollemme kustessaan pyhien kirjoitusten päälle, suollamme ilmoille pornoa ja ultraväkivaltaa ja niille jotka sitä halajavat – ja heitä on paljon – molempia yhdistettynä. On tullut aika! Sisällytämme elämämme tuotettuun elämään, he ovat meidän iloksemme kuukausitolkulla psykoottisia. Sen minkä yö meille opettaa me unohdamme. Pöhnäpäisiä filosofeja ilman merkitystä. Hyväksikäytetyt haluavat tulla hyväksikäytetyiksi, uskovat tylsyyden kaikkoavan. On tullut aika! Olisi oltava tyytyväinen mutta hiljaisissa vesissä piilee vaara, veret virtaavat. On tullut aika
jättää tämä maailma!

Kommentoi

Islam ja Eurooppa

En yleensä viitsi kommentoida ulkopolitiikka, sillä se ei juurikaan minua kiinnosta ja suurin osa mielipiteistäni perustuu mutuun ja jopa harhaluuloihin, mutta uskontojen ääri-ilmiöt kiinnostavat minua ja uskonto se islamkin on.

Kaikki alla olevat mietteet ja pähkäilyt perustuvat pariin kirjaan ja kivaisiin (Siis kivaisiin, eli kiivaisiin, mutta suhteellisen ystävällisessä hengessä tapahtuneisiin) nettiväittelyihin syvästi islaminuskoisten — ei kuitenkaan ääri-islamististen — ihmisten kanssa.

En siis tiedä islamista tai lähi-idän maista juuri mitään.

Katselin ohjelman jossa Clement Kjersgaard haastatteli David Horowitzia. (Perhana kun noita poliittisesti aktiiveja David Horow/v/itzeja on niin monta, valitse noista nyt se oikea Horo/v/witzi)

Horowitz on siinä oikeassa että ääri-islamistit ovat euroopalle suurempi ongelma kuin Yhdysvalloille, oikeastaan islamilaiset maat (Mikä siis kattaa Turkinkin) ovat aina olleet euroopalle jonkin asteinen uhka ja on sieltä tullut euroopan valloittajakin.

Euroopalle ääri-islamistit ovat ongelma koska heitä löytyy niin paljon euroopasta.

Vaikka Yhdysvaltojen lähi-idän politiikka ja Irakin miehitys nostaakin ääri-islamistien vihaa kaikkia länsimaita kohtaan, niin tästä huolimatta Yhdysvallat on se taho jonka tukeen euroopan maat voivat, ainakin jollain tasolla, luottaa kun yhteydenotto ääri-islamistien — joita on euroopassa tuhansia — ja euroopan välillä tulee tapahtumaan, olettaen siis että tukea tarvitaan.

Ja kyllä, minä uskon että ääri-islamistien ja euroopan välinen konflikti on väistämätön.

Sitä kuinka vakava konfliktista tulee en osaa sanoa, mutta uskoakseni se on edessä hivenen ennen kuin islamin ääri-ilmiö palaa omalle paikalleen marginaalin marginaalin, kuten on äärikristityillekin käynyt. Äärikristityt tosin harvemmin räjäyttelevät pommeja ja silloinkin kun he niin tekevät he kohdistavat iskunsa oman maansa kansalaisiin.

Minusta näyttää siltä että monissa Islamilaisissa maissa eletään uskonnon kannalta katsottuna aikaa joka on verrattavissa euroopan keskiajan loppuvaiheisiin.

Mutta ääri-islam meillä tulee aina olemaan keskuudessamme, toivottavasti se jatkossakin keskittyy harvemmin terroritekoihin ja enemmän kiukkuisiin kannanottoihin ja lipunkäristämisiin. Nykyisellään euroopassa ääri-islmistien terroriteot ovat yllättävän harvinaisia, olisin odottanut euroopan ääri-islamisteilta enemmän terrorismia ja vähemmän kiukkuista uskonnollista retoriikkaa.

Mutta ehkä laiskanpulskea länsimainen elämäntapa on vietellyt heidätkin…

Horowitz on väärässä kun hän vertaa Yhdysvaltain Irakin miehityspolitiikkaa Japanin onnistuneeseen miehitykseen ja nopeaan demokratisointiin toisen maailmansodan jälkeen, sillä Japani on aina ollut mukautuva kulttuuri joka on osoittanut kykynsä äkillisiin suunnanmuutoksiin toisin kuin useimmat lähi-idän ja euroopan maista.

Ja mitä tulee Iraniin, jota Horowitz piti suurena uhkana maailmanrauhalle, niin kuulemani mukaan Iran on sielläpäin maailmaa lähes yhtä suuri poikkeus kuin Israelkin — ja historiallisista syistä lähes yhtä yksin kuin Israelkin. Iran on shiiavaltio, kun taas ääri-islamistiset terroristit ovat sunneja (Vai oliko se toisinpäin? Ota näistä nyt selvää, joka tapauksessa Iranin uskonnollinen järjestelmä on eri kuin ääri-islamististen terroristien uskomusjärjestelmä).

Iran itse asiassa tukee sellaisia ääriryhmittymiä jotka taistelevat Al-Qaidaa vastaan. Toisaalta en ihmettelisi jos Iran ottaisi mallia entisestä isoveljestään Yhdysvalloista ja tukisi samaan aikaan molempia osapuolia.

Se että Iran vastustaa Al-Qaidaa ei tietenkään muuta sitä seikkaa että nykyisen johtonsa alla Iran on potentiaalisesti vaarallinen valtio lähi-idässä. Tosin käsitykseni mukaan Iran on myöskin sikäli poikkeuksellinen lähi-idän valtio että sen asukkaat ovat hyvin koulutettuja ja se on demokratia (Tosin en tiedä kuinka hyvin demokratia Iranissa toimii). Minkä lisäksi sieltä löytyy suhteellisen vahva hallituksen vastainen oppositio.

Se ei kylläkään välttämättä auta mitään, sillä samankaltainen tilannehan oli Irakissakin ennen Yhdysvaltojen miehitystä ja Irakin nykytilannehan tiedetään.

Islam ei ole rauhan uskonto kuten niin usein olen kuullut väitettävän, se ei ole sen enempää rauhan uskonto kuin kristinuskokaan, molemmat ovat hyvin suvaitsemattomia ja väkivaltaisia uskontoja.

Nyt joku mahdollisesti ajattelee minun suhtautuvan rasistisesti arabeihin. Ja on väärässä. Ensinnäkin arabi =! muslimi, arabeissa on paljon kristittyjäkin. Toiseksikin minä puhun islamin ääri-ilmiöistä, ihmisistä joita David Horowitz kutsui islam-natseiksi, en uskonnosta itsestään tai sitä tunnustavista tavallisista ihmisistä.

Islamin opinkappaleisiin uskovia on reilu miljardi ja näistä häviävän pieni osa on ääri-islamisteja ja heistäkin terroritekoihin syyllistyy vain häviävän pieni osa.

Suhtaudun vihamielisesti kaikkiin ihmisiin jotka käyttävät väkivaltaa asiansa ajamiseen. Jos se on rasisimia niin sitten on, minä halveksun jatkossakin väkivaltaa vallan välikappaleena käyttäviä ihmisiä, oli heidän ihonvärinsä, uskontonsa tai seksuaalinen suuntautumisensa mikä tahansa.

Ei minulla ole mitään islaminuskoa vastaan, en vain ymmärrä sen opinkappaleita enkä islaminuskon sääntöjen tunkeutumista kaikkiin elämänalueisiin. Toisaalta en ymmärrä kristinuskonkaan opinkappaleita ja olen sentään kasvanut kristityssä kulttuurissa.

Mistä tulikin mieleen kaikkein fundamentalistisin kristitty länsimaa, Amerikan Yhdysvallat. Maa jossa kuvitellaan että he ovat erottaneet uskon ja politiikan toisistaan. Länsi-euroopaksi kutsutun alueen maissa on valtionkirkkoja, mutta suurimmassa osassa uskonto ei juurikaan vaikuta politiikkaan, kun taas Yhdysvalloissa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, mutta uskonto vaikuttaa huomattavasti politiikkaan.

Voisi jopa mennä niin pitkälle että osa Yhdysvaltojen sodista on ollut uskonsotia, tai ainakin niitä on osittain perusteltu uskonnollisilla syillä. Yhdysvallat on omalla tavallaan yhtä fundamentalistinen maa kuin Saudi-Arabia tai Irankin.

Euroopan maat tykkäävät arvostella Yhdysvaltoja tämän maailmanseriffinä toimimisesta, mutta minä olen aina saanut sen vaikutelman että EU maiden johtajat ovat olleet salaa tyytyväisiä siitä että joku sitä maailmanpoliisin hommaakin hoitaa ja näin antavat hiljaisen hyväksyntänsä Yhdysvaltojen toiminnalle.

Ja sitten takanapäin moittivat että väärin sammutettu.

Sammutetaan se sitten oikein tai väärin, sammutetaan se länsimaiden tai — mikä olisi parasta — islamilaisten yhteisöjen taholta, niin nyt olisi pikaisesti estettävä ääri-islamistisen liikkeen leviäminen. Tällä hetkellähän se näyttää leviävän eurooppalaisen (islaminuskoisen) nuorison keskuudessa mikä on hälyttävä ilmiö.

Tämä nuoriso olisi saatava tuntemaan olonsa hyväksytyksi siinä maassa jossa he ovat kasvaneet, sillä vain yhteiskunnasta eristäminen voi synnyttää sellaista vihaa että on valmis kuolemaan ja viemään liudan viattomia ihmisiä mennessään.

Tavalla tai toisella heidät olisi saatava integroitumaan asuinmaahansa, saatava heidät kokemaan se kotimaanaan mikä vähentäisi ääri-islamilaisen liikkeen viehätystä heidän silmissään.

Kommentit (7)

Säihkyvää!

Huomasin että Privaattidosentti oli luovuttanut minulle tälläisen:

Tälläinen tunnustus on minulle niin harvinaista herkkua, että rintakehäni röyhistyi niin, että sen ympärysmittaa ylittää hetken aikaa vyötärön ympärysmitan.

Sääntöjen mukaan minun on valittava seitsemän blogia joille luovuttaa tämä eteenpäin, moisen valinnan teko on hankalaa, sillä tämän ansaitsevia olisi moniaita, mutta koska säännöt antavat valita vain 7 blogia niin alla pähkäilyni tulos.

Haluan siis luovuttaa tämän seuraaville blogeille:

Jatulintarha, Dagboeg, Nono, Turvassa , Albatrossi, Saara ja Puujalka

Perusteluissaan hän mainitsee ym. bloggajien kirjoittavan moniaista mielenkiintoisista aiheista.

Kommentit (6)

Kollektiivinen esilukija ja omakustanne

Seuraa hajamielistä mietiskelyä omakustanteesta ja kustantamisesta.

Olen tässä miettinyt josko jälleen julkaisisin omakustanteena runokokoelman. (Itse asiassa olen miettinyt miniatyyrikustantamon perustamista, mutta siitä alempana)

Hetken aikaa kärsin suuruudenhulluudesta ja mietin että voisin tarjota runojani jollekin kustantajalle, mutta luovuin ajatuksesta paristakin syystä.

Ensinnäkin haluan itse määrätä kirjasta, varsinkin sen ulkoasusta, sillä minulla on mielessäni selvä kuva sen ulkoasusta ja minulle on se ja sama miten myyvä kansi on.

Toinen ja pätevämpi syy siihen etten tarjoa tekeleitäni kustantajille on se, että epäilen ettei kukaan — paitsi minä itse — runojani haluaisi julkaista, runothan eivät oikein käy kaupaksi (Edellistä omakustannettani sain myytyä 96 kappaletta, eli pääsin ensimmäistä kertaa juuri ja juuri voitolle) ja eivät runoni mitään sellaista uutta runouteen tuo että sen julkaiseminen olisi glooriaa tuottava kulttuuriteko kustantajalle.

Oikeastaan koska minulle on se ja sama myykö kirjani yhtään kappaletta voi olla tarpeetonta ylipäätään julkaista sitä kirjamuodossa, mutta minä nyt vain tykkään hypistellä kirjaa ja ratkaiseehan se koko suvun joululahjaongelmat ;-)

Aion tosin, kunhan saan mietittyä millaisen kokoelman julkaisen, kokeilla kepillä jäätä ja katsoa josko blogin lukijoista löytyisi minulle eräänlainen kustannustoimittajakollektiivi, niinpä laitan sen esiversion tänne PDF:nä kommentointia varten jossain vaiheessa syssyä.

Kustantajan kautta julkaisussa en näe mitään muuta hyvää puolta kuin kustannustoimittajan palvelut, ne olisivat ehdottoman tärkeitä, omaa tekstiään kun ei osaa katsoa oikein silmin, mutta nyt minulla on jälleen käytettävissäni kriittinen ja parannusehdotuksia esittävä esilukija — ja mahdolliset blogin kautta löytyvät esilukijat — joten sekin asia on jollain tasolla hoidossa.

Vaihtoehtoja julkaisutavaksi ovat oikeastaan Lulu ja BoD, täytyy ensin tutustua tarkemmin molempien käyttöehtoihin ja sitten katsoa josko pistäisin puvun hankinnasta (0,112 tonnista 97 kiloiseksi kääpiöksi laihtuminen tulee kalliksi kun on uusittava vaatevarastoaan) ylijääneet rahat kirjan julkaisuun.

Noista kahdesta BoD olisi valintani mikäli päädyn julkaisemaan vain omia tuotoksiani, mutta periaatteessa minua kiinnostaa myöskin miniatyyrikustantamon perustaminen (Joka keskittyisi siihen mikä minua kiinnostaa eli mm. kaikenlaisiin tutkimuksiin, esseisiin, pakinoihin ja tietenkin (huonoon) runouteen, jolloin se olisi eräänlainen Leevi Lehdon ntamon vastapaino, joten nimeksi tulisi tietenkin Kusta. Tai no, ehkei kuitenkaan), jolloin tuo Lulu vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta.

Mutta kuten sanoin täytyy ensin tutustua paremmin kumpaankin, SusuPetal jo kirjoitti BoD:ista kokemuksia omakustantajan näkökulmasta.

Olen tuota pienkustantamon perustamista miettinyt jo jonkin aikaa, sillä pidän kirjoista ja pienkustantaminen tulisi harrastuksena divaria halvemmaksi ja helpommaksi toteuttaa.

Ja koska eräs graafikkotuttuni on ISON palveluksen velkaa niin saisin muutaman kirjan ulkasun suunnitteluunkin halpaa apua, ja kun itselläni on kokemusta taittajan hommista, niin saisin suurimman osan hommista tehtyä hyvin halvalla.

Ja toisaalta, täytyyhän ihmisellä harrastuksia olla.

Minulla olisi jo omien tuotoksieni (Itse asiassa saattaisi olla järkevää jättää omat teokset oman kustantamon ulkopuolelle) lisäksi jo nyt tiedossa kolmen muunkin kirjoittajan teoksia jotka voisin kustantaa, yhtä en vielä mainitse sillä en ole saanut kirjoittajaa kiinni varmistaakseni hänen halukkuutensa esseidensä kirjamuodossa julkaisemiseen, toinen olisi absurdeja lyhyitä “pakinoita” (Hivenen Daniil Harmsin ja YL:n Johnny Walkerin (Pekka Haukinen) tyylisiä) ja kolmas olisi vanhan omakotitalon remonttiopas.

Kattavia ns. “Vennamolaisten” OK-Talojen remonttioppaita kun ei tunnu löytyvän (Tai ainakaan itse en ole löytänyt) ja koska isäni on remontoinut jo kolme sellaista taloa (Puhumattakaan siitä että hän on nuornamiehenä elättänyt itsensä kirvesmiehenä ja muurarina) on hänellä paljon vinkkejä siihen mitä kannattaa tarkistaa taloa ostettaessa.

Ohjeita remontoimiseen häneltä löytyy lähtien viemäröinnistä päätyen talon ulkopintojen uusimiseen, moiselle saattaisi löytyä muutama ostajakin. Mutta se olisi pitkällinen työ ja vaatisi paljon kuvia jne. eli tulisi kalliimmaksi kuin pelkkää tekstiä sisältävä kirja.

Minkä lisäksi olen kaverin kanssa kirjoittamassa opasta kotiverkon tekemisen, joka lähtee siitä mitä kannattaa uuteen taloon tehdä ja mitä uudet satandardit sanovat (Sähköurakoitsijat kun näkyvät rikkovan keväällä voimaan tulleita standardeja), päätyen A:stä O:ohon ohjeisiin kotiverkon luomiseen, mukaan lukien WLAN ja antenniverkko.

Ajattelin kylläkin alunperin julkaista tuon tässä blogissa, mutta olen yrittänyt pitää ammattini poissa tästä ja toisaalta noita ohjeita verkon tekemiseen on netti ja kirjakaupat täynnä.

Ongelma on se, että minun täytyy katsoa mihin aikani riittää ja ensin on selvitettävä kuinka kirjaa markkinoidaan jne. ja mikä tärkeintä: on tehtävä riskianalyysi.

Joten epäilen että tuo pienkustantamo jää pelkän ajatuksen tasolle.

Ja joka tapauksessa taidan julkaista runokokoelmani, sillä pakkohan minun on piakkoin jotain julkaista, onhan minun pidettävä kirjallisen henkisen kotini, Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran, mainetta yllä julkaisemalla kelvotonta kirjallisuutta (Tosin nuo isäni tekeillä oleva ja tuttavieni kirjoittamat kirjat eivät ole kelvottomia, vaan ärsyttävänkin hyviä).

Lapsuuteni korppi

Avatessani suuni
raakkui lapsuuteni korppi

Nevermore!

Nuoruudessani
tunsin joka ujelluksen,
haistoin päänahassaan utopian.

Kissa

viheltävä ovi
(kummallinen ääni)

kissa raapii
tämän hetken

Kommentit (8)

Kansalaisten sormenjäljet poliisin tietokantaan

Poliisiylijohtaja haluaa kaikkien kansalaisten sormenjäljet poliisin tietokantaan, koska Poliisiylijohtaja Paateron mukaan poliisi voisi hyödyntää tietoja, kun se tutkii tai ehkäisee ennalta vakavia rikoksia.

Tuo ennalta ehkäisy kertoo jo hyvin paljon Paateron ajatusmaailmasta, ilmeisesti hän olettaa kaikkien kansalaisten oletuksena olevan potentiaalisia rikollisia ja vieläpä niin tyhmiä rikollisia etteivät he tajua rikoksia tehdessään käyttää hanskoja.

Ja haluaisin tietää miten moinen ehkäisee rikoksia?

Eiköhän se tyhminkin rikollinen opi pitämään hanskoja käsissään rikoksen polkuja tallatessaan.

Tai no, ehkä sitten se ehkäisee mikäli hanskojen myynti laitettaisin luvanvaraiseksi toiminnaksi ja kaikista myydyistä hanskoista otetaan niiden “sormenjäljet” (Mikäli moinen vain onnistuu) jotka voitaisiin yhdistää hanskojen ostajaan. Tosin tämäkin jättää jo olemassa olevat hanskat tunnistuksen ulkopuolelle.

En näe mitä hyötyä moisesta olisi, mihin poliisi muka tarvitsee lainkuuliaisen kansalaisen sormenjälkiä?

Itseäni moinen ei sinällään hetkauttaisi, sillä nuoruuden hairahduksieni ansiosta omat sormenjälkeni ovat jo poliisin tietokannoissa.

Mitä seuraavaksi?

Epäilemättä, mikäli tämä vaatimus menee lävitse, haluaa poliisi seuraavaksi kerätä kansalaisten DNA tiedotkin, nehän ovat vain “geneettisiä sormenjälkijämme”, eivät sen kummempia ja mikäli poliisilla olisi tietokanta kaikkien kansalaisten DNA:sta niin sehän helpottaisi poliisin työtä, he voisivat käyttää niitä tietoja rikosten tutkinnassa ja ennaltaehkäisyssä…

Ja miksi rehellisellä kansalaisella olisi mitään sitä vastaan että poliisilla olisi hänen DNA sormenjälkensä? Vain rikollinen aines vastustaa moista poliisin työtä helpottavaa tietokantaa.

Moiset tietokannat ovat muuten erittäin mielenkiintoinen kohde kräkkereille ja vaikka ne onnistuttaisiinkin suojaamaan kräkkereiltä niin kuka takaa ettei joku kantaan käsiksi pääsevä poliisi vuoda tietoja jollekulle?

Hmmm… Minulla olisi idea poliisille:

Mitä jos pyytäisitte luvat kerätä kaikkien kansalaisten verotus- ja tilitiedot, silloinhan omaisuus- ja talousrikosten tutkinta helpottuisi, olisi helppoa väsätä ohjelma joka vertaa kansalaisen käyttämiä rahasummia hänen varallisuuteensa ja verotietoihin ja a’vot: Rikollinen saataisiin kiinni vanhalla hyvällä Follow the money -metodilla. Samaan syssyyn harmaatalouskin vähenisi.

Eix ois hyvä työkalu rikosten tutkintaan ja ennalta ehkäisemiseen?

Kuten jo aiemminkin sanoin:
Suomi on pienin, mutta varmoin askelin muuttumassa poliisivaltioksi.

BTW, jos minä olisin 30 Km/h rajoitusalueella ajanut 78 Km/h olisi ajokorttini kuivumassa, mutta ilmeisesti poliisijohtajilla on joitain erioikeuksia

Kommentoi

Vanhemmat artikkelit »