Tuli tuota Rosa Meriläisen Mikä mieskulttuurissa mättää? blogimerkintää lukiessani mieleeni kirjoittaa kirjoitus joka alkaisi:
“Perinteinen neekerikulttuuri on hengenvaarallista. Ensinnäkin sitä mäjäytellään toisiaan turpaan joko koulun pihalla, kaduilla tai organisoidummin rintamalla.”
Mutten oikein viitsi, sillä olen sikäli nössö etten halua loukata tuttujani ja vielä vähemmän haluan syytettä, joka moisesta tekstistä saattaisi niskaani langeta.
Mutta mm. Rosa Meriläinenja Moilanen ovat viime aikoina osoittaneet etteivät ne “miesasiahäiriköt” feminismin kritiikissään niin kovin väärässä ole.
Samaa huttua päälleliimattuine tyhjine sloganeineen (Kuten “Tyypillistä patriarkaalista vallankäyttöä”) tarjoaa Elina Aaltio.
Tosin eivätpä nuo “miesaktivistit” juurikaan tuosta porukasta eroa.
Nais- ja miesaktivismi taitaa olla ylikoulutetun sivistyneistöksi itseään luulevan porukan ajanvietettä, samanlaista tarkoituksellista ärsyttämistä kuin nämä minunkin juttuni joskus ovat.
(BTW: Eduskunnassa on huomattu tuo Lahjonnan edistämistä postaukseni, sillä sieltä on viime aikoina käyty sitä lukemassa. Olkaa hyvät vain, ko. puhetta saavat poliittiset broileritkin aivan rauhassa käyttää hyväkseen)
Saara sanoi
Nyt en niinku tajua. Siis oliko tuossa Meriläisen kirjoituksessa nyt jotakin miesasiakritiikkiä? Siis että sinusta on okei, että jätkät uhoaa ja hakkaa toisiaan ja jotakin sinne päin? Mulla on ehkä aivot vähän kesäterässä vielä juhannuksen jäljiltä, mutta nyt en kyllä tajunnut tämän asian pointtia.
johannesknektman sanoi
En tarkoita että Rosan kirjoitus olisi miesasian vastustamista, vaan sitä että siinä lyödään miehiä avokämmenellä päin naamaa.
Mieskulttuuri on tuota mitä Rosa kuvailee tasan yhtä paljon kuin naiskulttuuri on huorakulttuuria.
Toki ymmärrän kärjistämisen, mutta mikäli minä menen sanomaan samat asiat mistä tahansa muusta ihmisryhmästä niin syytehän siitä lankeaisi. Hänhän siinä väittää että “mieskulttuuriin” kuuluu raiskaaminen, murhaaminen, hakkaaminen jne.
JOtkut miehet tekevät sitä mitä hän tuossa esittää, mutta he ovat miehissä vähemmistössä, jopa ne nuoruuden huumassaan ja idiotismissaan katuja hulluna kaahaavat miehet, jota on yritetty yleistää kaikkia nuoria miehiä koskevaksi toimintamalliksi, ovat vähemmistössä.
Sillä useimmat miehet jo nuorena kykenevät erottamaan fantasian ja todellisuuden toisistaan ja jo poikani ikäisenä osaavat ottaa vastuuta tekemisistään, mikä taasen pistää heidät pikkaisen ajattelemaan ennen tekoa.
Mikäli tuolla tavalla yleistetään miesten vähemmistön toiminta koskemaan kaikkia miehiä, niin samantien täytyy kiltisti hyväksyen ottaa vastaan vastaavat yleistykset kaikista ihmisryhmistä. Hyväksyisitkö hymistellen ja nyökytellen jos sanoisin että neekerikulttuuriin kuuluu raiskaaminen ja arabikulttuuriin kuuluu olennaisena osana naisten tappaminen? (Itse ainakaan en hyväksyisi)
Naiskulttuuriin kuuluu lasten hakkaaminen ja lasten tappaminen, naiskulttuuriin ei kuulu syy-seuraus -suhteiden ymmärrys. Jos lyö, sinua lyödään ja sitten sattuu jne. (Minun kokemukseni mukaan iso osa naisista ei todellakaan ymmärrä että kun toista lyö niin sitä jota lyödään sattuu, mutten mene väittämään että se kuuluisi naiskulttuuriin) Hyväksytkö sinä moiset yleistykset naisista?
Jos et, niin miksi hyväksyt moiset yleistykset miehistä?
Muuten, minun mielestäni kuoliaaksi raiskattu ja nykyisin merkityksetön kulttuuri sana tulisi vihdoin saattaa kunniallisesti hautaan. Kulttuurilla ei sanana enää ole mitään merkitystä.
johannesknektman sanoi
Täytyykin kirjoittaa kulttuurin muistopuhe.
“Tieto kulttuurin kuolemasta on vasta saavuttamassa tietoisuutemme.
Tuntuu niin tyhjältä ja sanoja on vaikea löytää, kun elämänvoimaa uhkuva sana olikin yhtäkkiä kuihtunut pois. Juuri kun olimme tajuamassa kuinka suuri merkitys kulttuurilla(mme) oli.
Kulttuuri lähti luotamme aivan liian varhain” jne.
johannesknektman sanoi
Saara, minua eivät häiritse nuo asialliset kannanotot, kuten Janina Anderssonin blogimerkintä (Kunnat ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa), huolimatta siitä että Janinan esittämät luvut ovat käsitykseni mukaan liioiteltuja.
Esim. on aivan aiheellista keskittyä jo koulussa karsimaan väkivaltaa, opettaa lapsille ettei väkivalta ole ratkaisukeino.
Nykyisellään kun tuota ei korosteta kuin juhlapuheissa, varsinkin poika (Tämän olen lasteni koulutiellä huomannut) joutuu vieläkin kohtaamaan tilanteita joissa opettajan mielestä hänen tulisi lopettaa nyyhkyttäminen ja yrittää itse estää kiusaamisensa. Mikä neuvo käytännössä lapsen korvissa kuulostaa siltä kuin hänelle sanottaisiin että kiusaajien käyttämä väkivalta on legitiimiä ja ainoa tapa sen estämiseen on vielä kovempi väkivalta.
Tosin tuota väkivaltaa ratkaisukeinona kaikkeen toitottavat uutiset jatkuvasti, joten ei liene yllätys että länsimaissa lasten, sekä tyttöjen, että poikien väkivaltaisuus kasvaa.
Ja ymmärrän myöskin sen että tuota opetusta kohdennettaisiin enemmän poikiin (ja miehiin) kuin naisiin, kunhan tuota opetetaan myöskin tytöille. Sillä sanoivat miesaktivistit mitä tahansa niin (Ainakin Suomessa) väkivalta on sukupuolittunutta, tosin on myöskin totta että miehet kohtaavat naisia enemmän vakavaa väkivaltaa, mutta sekin on sukupuolittunutta; miehet hakkaavat miehiä.
Samoin kannanotot siitä kuinka yhteiskunnassa yhä edelleen naisen on hankalampi kohota määräävään asemaan ovat aivan asiallisia, kuten ovat myöskin kannanotot sen stereotyyppisen suhtautumisen suhteen jota tytöt jo tarhassa ja koulussa kokevat. Itse asiassa poikien käytökseen kohdistuu tarhassa ja koulussa samanlaisia sterotyyppisiä oletuksia siitä millainen pojan tulee olla.
Noihin onkin tartuttava, mutta miesten stereotypistäminen ei ole oikea tie, sen enempää kuin naistenkaan stereotypistäminen.
Tuolle stereotypistämisen tielle ovat nyt mm. Rosa ja Moilanen sortuneet.
Ja siitä en pidä.
Ja sanottakoon vielä, että vaikka puhunkin miesten kokemasta syrjinnästä en kuitenkaan halua poistaa yhtään resursseja naisten syrjinnän tai naisten kokeman väkivallan kitkemisestä, päin vastoin, kumpaankin olisi panostettava lisää.
Yksi osoitus siitä millaiseksi tämä tasa-arvokeskustelu on mennyt on se, että minä koen tarvetta selittää tätä.
Mikäli tasa-arvokeskustelu olisi keskustelua tasa-arvosta ei minulla olisi mitään tarvetta selittää etten miehiä puolustaessani kuitenkaan ole naisia vastaan. Miksi oletusarvo on, että mies joka puolustaa miehiä on naisten tasa-arvoa vastaan ja päin vastoin?
Olisi jo aika aloittaa keskustelu tasa-arvosta.
Saara sanoi
Johannes, minusta sinä sekoitat tähän ihan muuta kuin mitä siinä on, joten ei siitä sen enempää kuin sen verran, että suuri osa miehistä pelkää itsekin kulkea yksikseen öisillä kaduilla, ja minusta näin ei pitäisi olla. Ei pitäisi olla ensisijainen ajattelumalli, että ihminen nyt vain on väkivaltainen olento ja ratkaisee asiansa nyrkein. Ja nuoriso valitettavasti hyvin usein myös pyrkii hallitsemaan sillä.
johannesknektman sanoi
Ehkä miehetkin pelkäävät, mutta ei se johdu jostain “mieskulttuurista” vaan siitä että osa miehistä ei kykene hillitsemään väkivaltaansa ja sama koskee myöskin naisia, ei väkivalta ole mitenkään erityisesti miehiseen malliin kuuluva asia, vaikka niin yleensä tunnutaan uskovan. Vähitellen naisten väkivallasta puhuminen on alkanut näkyä mediassakin, mm. viimeaikoina on kuulunut viestejä joissa tyttöjen väkivaltaisuuden on huomattu kasvaneen (mm. tämä, tosin tuo “Ja heistä tulee äitejä” on yhtä tarpeeton lausahdus kuin poikien väkivallasta puhuttaessa “ja heistä tulee isiä” olisi) Todellisella “äijyydellä” ei ole mitään tekemistä väkivallan tai terveytensä ja henkensä riskeeraamisen kanssa, vaan kyse on vastuunotosta.
Ihminen sukupuolesta riippumatta on aikuinen vasta kun hän kykenee ottamaan vastuun itsestään, teoistaan ja lähimmäisistään.
Itse asiassa Rosan kirjoituksesta ao. kohta on hyvä, varsinkin kun hän muistaa lisätä tuon osa -sanan:
Miehistä osa tuntuu vain toimivan kuin jonkun joukkohypnoosin vallassa, jossa ei ikään kuin ymmärretä sitä, että kannustamisesta moninaiseen holtittomuuteen ja piittaamattomuuteen seurauksena ovat vähäisemmät elinvuodet ja suuri syrjäytymisriski.
Tuosta olen täysin samaa mieltä.
Mette sanoi
Olen Johanneksen kanssa samaa mieltä siitä, että suuri osa miehiä ei todellakaan käytä väkivaltaa naisia vastaan (vaikka ehkä herkemmin toisiaan vastaan – aviomieheni, joka tosin on entinen aktiiviupseeri ja siis määritelmän mukaan valmiiksi henkisesti vammainen, ei uneksisikaan lyövänsä naista, mutta miesten kanssa tappeluun hän on joskus syyllistynyt) – ja myös siinä, että nykyään valitettavan usein joutuu lukemaan varsinkin nuorista naisita, jotka ovat käyttäneet jonkun rintakehää leipäveitsitelineenä.
En tiedä, onko miesten väkivalta geeneissä tai testosteronissa, mutta kasvatuksessa se varmasti on – muistan kauhulla serkkuni aviomiestä, joka pieksi jo alle kaksivuotiasta poikaansa muovisella vaatehenkarilla ja käski alakoulusta asti pojan mennä takaisin tappelemaan kuin mies, kun tätä kiusattiin koulussa. Samaten isäni ja hänen kaikki veljensä opetettiin jo kotona tappelemaan (ja he löivät myös vaimojaan, joskaan eivät lapsiaan – me tytöt saimme vain tukkapöllyä).
Väkivalta luo väkivaltaa, oli sukupuoli mikä tahansa.
johannesknektman sanoi
Mette, minun kokemuksieni mukaan sekä miehet että naiset, siis ihmiset, ovat väkivaltaisia. Ihminen on sisimältään väkivaltainen olento ja olen positiivisesti yllättynyt siitä että me kykenemme näinkin rauhanomaiseen yhteiseloon mikä nykymaailmassa vallitsee.
Vain muutama kymmenen sotaa ja toinen mokoma väkivaltaisia diktatuureja ja muutoin sentään yritämme tulla toimeen keskenämme.
Itse en kykene väkivaltaan, lähinnä koska olen nähnyt kuinka raaka voin olla ja se pelottaa minua. Mutta kokemuksesta tiedän (8 vuoden kiusaamisen jälkeen lopulta raivostuin ja yritin tappaa kiusaajani ja olisin siinä onnistunutkin ilman muiden väliintuloa) että sisimmässäni majailee se raaka olento joka on valmis vaikka tappamaan.
Itse asiassa minä pidän sellaisia ihmisiä jotka eivät (Ainakaan omien sanojensa mukaan) koskaan ole joutuneet tutustumaan sisällään vellovaan vihaan, raivoon ja väkivaltaan, potentiaalisesti vaarallisina, sillä on hyvinkin mahdollista etteivät he sen vihan lopulta purkautuessa sitten kykenekään hillitsemään itseään.
Ja oli tuossa sitten kyse ympäristöstä (Kuten sanoit, väkivalta luo väkivaltaa), tai evoluution oikusta, niin — myöskin kokemukseni mukaan — oikeassa tilanteessa naiset ja miehet ovat tasan yhtä väkivaltaisia, miesten tekemänä äkillisesti purskahtava väkivalta vain on vaarallisempaa johtuen siitä että me olemme fyysisesti vahvempia.
Asia erikseen onkin sitten suunnitelmallinen väkivalta.