(Tämä postaus on varsinaisesti vain testi huomaako uusi blogilista tämän päivityksen, kun kahden muun blogini päivitykset eivät sille kelpaa)
…sillä elämäni on varmastikin ollut tuon tytön elämää mielenkiintoisempaa (Elämäkertani mainoslauseet voisivat sisältää seuraavia huutomerkkisanoja: Huumeita! Ryöstöjä! Väkivaltaa! Seksiä! Homoseksiä! Hulluja! Huoria! Narkkareita! Transvestiittejä! jne.)
Ja kun ryövään pätkän ystäväni elämästä niin saadaan mukaan se tarvittava seksisuhde nykyisin korkea-arvoiseen poliitikkoonkin (Kyse on teini-iästä, mutta sitähän ei tarvitse mainita…).
Ala-asteen koulukiusaajanikin näkyy nykyisin olevan arvostettu mediahenkilö…
En tiedä miksi, mutta minä olen ajatellut ettei omaelämäkertaa kannata kirjoittaa ennen kuin on eläkkeellä, mitäpä hyötyä on lukea 29-vuotiaan omaelämäkerta, kun se elämä kerran on täysin kesken? (Paitsi tietenkin mikäli se 29-vuotias aikoo kuolla piakkoin ja erittäin mielenkiintoista olisi mikäli se 29-vuotiaan omaelämäkerta olisikin James Douglas Morrisonin omaelämäkerta…)
No mutta, aloitetaanpa elämäkerta tylsien faktojen ja lapsuusmuisteloiden sijaan yläasteelta:
Uusien 10-reikäisten maihareideni kova nahka repii sääreni ruvelle juuri pohjelihaksen alapuolelta, käveleminen sattuu mutten välitä siitä, olen onnellinen saamastani huomiosta. Käyn istumaan naulakoiden alle. “Hei sillä on hinttikoru!” Joku huutaa, avaan silmäni, vilkaisen huutajaa ja virnistäen näpäytän oikeassa korvassani roikkuvaa kultaista kyyneltä. Läskärikenkäinen jalka potkaisee maihariani. “Homokengät ja homokoru, miehillä korvis on vasemmassa korvassa.” Mikko sanoo, tiedän joutuvani kiusatuksi, ehkä hakatuksikin, mutta se ei tapahdu vielä tässä. Nousen ylös ja katson Mikkoa silmiin sanomatta mitään, tiedän uhmakkuuteni suututtavan häntä. Hän iskee vaimean lyönnin kylkeeni kun ruotsinmaikka avaa ovea. “Myöhemmin hinttari.” Hän kuiskaa, ärsyttääkseni häntä olen yhä hiljaa ja vain kävelen hänen ohitseen. Istun ja painan pääni käsieni päälle, tutisen jännityksestä enkä halua Mikon huomaavan sitä.
Polga sanoi
Lokilista ei ehkä huomaa, mutta tänne varmasti tullaan eräiden mielenkiintoisten sanojen kautta =D Huimeita, sheksiä, väkivaltaa jne. Ai että, hyvä ideo ,D Eikä varmaan päivity, nih!
Elegia sanoi
Nykyäänhän se elämäkerta on trendikästä kirjoittaa jo hyvissä ajoin. Niitähän voi tehdä vaikka kuinka monta!
Tosin minä kannattaisin ujosti sitä, että se ihminen kuolisi sen jälkeen, kun on vääntänyt sen elämäkertansa (vaikka eihän ne niitä itse kirjoita, vaan joku kaveritoimittaja pannaan asialle). Anteeksi, olen paha ihminen.
johannesknektman sanoi
Polga: “Lokilista ei ehkä huomaa, mutta tänne varmasti tullaan eräiden mielenkiintoisten sanojen kautta”
En muuten ollenkaan ajatellut noita hakusanoja tuota kirjoittaessani, ihan tosi!
Elegia: “Tosin minä kannattaisin ujosti sitä, että se ihminen kuolisi sen jälkeen, kun on vääntänyt sen elämäkertansa”
Periaatteessa joo, mutta ajatellaan vaikkapa Aarne Arvosta, jos hän olisi kirjoittanut omäelämäkertansa esim. 70-vuotiaana, niin viimeisen neljän vuosikymmenen aikana olisi saattanut tapahtua jotain mielenkiintoista hänenkin elämässään (Tosin voittavatko ne tapahtumat esim. 1918 tapahtumiin osallistumisen onkin asia erikseen), mutta hän nyt on aikamoinen poikkeus.
Tero sanoi
Heheh, juuri kun luulin että Blogilista alkaisi olla jotakuinkin kunnossa, tulin vilkaisseeksi lukijamääriä, jotka ainakin minulla ovat luullakseni Blogilistan laskurissa suuremmat kuin niiden pitäisi olla. Lista on mieltä, että minulla on lukijoita viikossa 58 ja laittaa tällä luvulla blogini Luetuimmat -listalla sijalle 635. Sinulla taas on blogilistalukijoita viikossa 59, jolla olet sijalla 2907. Jännittävää!
johannesknektman sanoi
No ei tuo vielä mitään, yksi blogeistani on 58:lla (Tuo 58 lukijaa muuten toistuu yllättävän usein) lukijallaan Luetuimmat listalla sijalla 16838, mikä on aika hyvin kun etusivun mukaan “Täältä löydät 15291 suomalaista tai suomalaisiin aiheisiin liittyvää blogia.”
Se menee siis jo miinuksen puolelle luetuimmat listalla…