Kiiltomadon pääkirjoituksessa Jarkko Tontti kirjoittaa taiteen vapaudesta.
“tutkija Pauli Rautiainen toteaa, että taiteen vapauden turvaava Suomen perustuslain säännös on erittäin heikosti tunnettu ja niukasti sovellettu. Karttusen kohtalo vahvistaa Rautiaisen väitteen hätkähdyttävällä tavalla.”
Mielestäni ajatus siitä, että taiteen vapaus antaa oikeuden tehdä jotain mikä muutoin olisi lainvastaista on mielenkiintoinen. Tuleeko taiteilijoiden mielestä taiteen varjon alla olla oikeus tehdä ja julkaista mitä hyvänsä lainvastaistakin materiaalia ilman minkäänlaisia seuraamuksia?
“Perustuslaki turvaa myös ilmaisunvapauden eli sananvapauden, mutta taiteen ja tieteen vapaus on sitäkin vahvempi. Ilmaisunvapautta on perustuslaissa rajoitettu lastensuojelutarkoituksissa elokuvien osalta. Taiteen ja tieteen vapauteen ei tällaista rajoitetta kuulu, kuten Rautiainen tähdentää tutkimuksessaan. Taiteen vapaus on, tai sen pitäisi olla, vahvempi kuin tavanomainen sananvapauden suoja, mikä juontuu taiteellisten teoksien ominaislaadusta.”
Ehkä näin, mutta voisiko joku kertoa tyhmälle (minulle) mikä sitten on taiteen ominaislaatu ja miksi sen varjolla tulisi saada rikkoa rikoslakia? (En tosin tiedä onko lapsipornon levittämisen kielto rikoslaissa, mutta jossain laissa se kuitenkin on mainittu)
Hamassa menneisyydessähän olemme saaneet todeta, että esimerkiksi eläinten kiduttaminen ei taiteenkaan varjolla ole sallittua. Miksi todellisten lasten todellisuudessa tapahtuneen seksuaalisen kidutuksen esittämisen tulisi olla sallittua vain taiteen varjolla jos se muutoin on laissa kielletty?
“Luulenpa silti, että virkavalta olisi epäröinyt hivenen kauemmin, jos heitä olisi pyydetty puuttumaan vaikkapa lapsipornoa tutkivan kriittisen televisiojournalistin tai lehtikuvaajan tekemisiin. Media osaa nykyään pitää puolensa, taiteilijat huonommin.”
Tontti ei taida pahemmin seurata sitä kuinka tälläiset dokumentit valtamediassa toteutetaan, valtamedia ei olisi sortunut lapsipornokuvien julkaisemiseen sellaisenaan. Valtamedian puolella olisi pidetty huoli siitä että mahdollista laitonta materiaalia sisältävä kuvitus olisi pikselöity niin että siitä saa vain aavistuksen mitä kuvassa tapahtuu ja kuvissa esiintyvät henkilöt eivät olisi olleet tunnistettavissa.
Tosin, median eettisempi käyttäytyminen johtuu vain siitä että lapsipornokuvitus on katsojasta luotaantyöntävää ja näin ollen asiakkaita (katsojia) karkoittavaa, mikä taasen vähentää tuottoa. Toinen syy on se, että valtamedia on hyvin tietoinen lakien asettamista rajoituksista ja niitä rikotaan vain harvoin ja silloinkin tietoisena mahdollisista seuraamuksista.
En Karttusen Neitsythuorakirkko teosta ole nähnyt, mutta mikäli olen käsittänyt oikein koostui se lapsipornokuvista jonka oheen oli laitettu tekstejä jotka selittivät teoksen olevan lapsipornon vastainen. Jo se, että mukaan on saatteeksi laitettava lapsipornon vastaisuutta esittelevä teksti on merkki siitä, että taiteilija itsekin ymmärsi teoksensa esittävän (olevan) lapsipornoa.
Mutta mikäli laittoman materiaalin esittäminen taiteen varjolla on taiteen vapauden nimissä oltava sallittua, niin siinä tapauksessa suosittelisin lapsipornon tuottajille taidegalleristin ja/tai taiteilijan uraa.
Äkkiäkös pedofiilit järjestävät asiat niin että yksi perustaa taidegallerian ja toinen tekee lapsipornoa “vastustavia” taideteoksia. Samaan syssyyn he voisivat tehdä “yksityisen taide-elämys kohteen” eli runkkauskopin. Siinäpä idea pedofiileille.
Eivät kai taiteilijatkaan aivan niin naiiveja ole, että olettavat kaikkien taiteilijoiden olevan niin moraalisia ihmisiä ettei kukaan heistä antautuisi helpolle rahalle jota lapsipornon tekemisessä ja julkaisemisessa mahdollisesti olisi tarjolla?
Sinällään huvittavaa on että blogikirjoituksessaan Tontti itsekin myöntää sen että vähän joka toinen kaduntallaaja voi kutsua itseään taiteilijaksi[¹] ollen näin muiden “taiteilijoiden” mielestä potentiaalinen “laillisen” lapsipornon levittäjä, vai onko niin että Tontin mielestä vain hänen hyväksymänsä taiteilijat ovat The Taiteilijoita?
Tontin kirjoituksessa silmääni pisti myöskin tämä:
“Hätäkeskukseen tulleesta paniikkipuhelusta alkanut tapahtumasarja johti siihen, että Karttusta epäillään ”sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta”. Karttunen itse on ihmetellyt, miksi poliisi sensuroi lapsipornoa kritisoivan taideteoksen sen sijaan, että keskittyisi lapsipornon torjuntaan.”
Tuo ...paniikkipuhelu… sana antaa sen kuvan että Tontti pitää ilmoituksen tehnyttä huolestunutta kansalaista ns. “kukkahattutätinä” ja on muutenkin ylimielinen ilmaisu.
Ilmoituksen tehnyt ihminen on hyvinkin saattanut olla panikoiva kukkahattutäti, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että Karttusen teoksen epäillään rikkoneen lakia, niinpä Karttusen huoli siitä että poliisi ei keskity lapsipornon torjuntaan ei ole aiheellinen, poliisihan heti ilmoituksen saatuaan alkoi toimiin lapsipornon esittämisen estämiseksi.
Tontti kirjoittaa myöskin Nabakovin Lolitasta, mutta hän näin tehdessään sekoittaa — todennäköisestä tarkoituksellisesti — soppaan fiktiivisen teoksen, joka ei esitä suoraa laitonta lapsipornoa ja joka näin ollen ei mitenkään liity Karttusen tapaukseen. Lolita voi hyvinkin olla hyvä kohde tämän maailman Tanja Saareloille ja Päivi Räsäsille, mutta Karttusen teoksesta se eroaa huomattavasti, sillä se ei esitä todellisessa elämässä tapahtunutta lasten hyväksikäyttöä.
Vaikka Lolita olisikin omaelämäkerrallinen, niin siltikään sitä ei voi verrata internetistä kaivettujen[²] lapsipornokuvien julkiseen esittämiseen.
Sinällään olen Tontin kanssa samaa mieltä, taiteella tulee olla vapaus esittää mitä tahansa, mutta silloin kun rikotaan lakia on taiteilijan hyväksyttävä siitä aiheutuvat seuraamukset — mihin Karttunenkin oli omien sanojensa mukaan varautunut.
Karttusen teoshan on toiminut juuri siinä tarkoituksessa kuin mihin hän sen oli tarkoittanutkin; se on omalta osaltaan nostanut netissä luuraavan lapsipornon yleiseen tietouteen, joten luulisi Karttusen olevan tyytyväinen.
[¹]Tuossa blogikirjoituksessaan Tontti kysyy: “Huonosti käy sille joka nimittää itsensä lääkäriksi tai asianajajaksi ilman pätevyyttä. Miksi sama ei koske kirjailijoita ja muita taiteilijoita?” Ilmeisesti Tontti verratessaan taiteilijuutta lääkäreihin ja asianajajiin on sitä mieltä että vain korkeakoulutettu voi olla taiteilija?
[²] Kun Matti Nikin sensurointikohun jälkeen aloin tutkia kuinka lapsipornon leviämistä internetissä voisi estää jouduin käyttämään hakusanoja joilla olisi luullut löytyvän lapsipornoa, mutta siitä huolimatta en yli kuukauden ajan asiaa tutkiessani törmännyt kuin yhteen lapsipornokuvaan, joten Karttusen väite siitä että lapsipornoa on yleisesti saatavilla netin normipornosaiteilla on ns. paskapuhetta. Tiedä sitten syytä siiheen miksi hän – ainakin minun kokemusteni mukaan – valehtelee?
Tuuli sanoi
“Hamassa menneisyydessähän olemme saaneet todeta, että esimerkiksi eläinten kiduttaminen ei taiteenkaan varjolla ole sallittua.”
Ei sallittua, mutta yleisesti varsin hyväksyttyä se näyttää valitettavasti olevan, päätellen Teemu Mäen nykyisestä asemasta ja suosiosta.
johannesknektman sanoi
Se muuten on totta, Mäellä on vientiä. En kylläkään ymmärrä miksi, hänen teoksensa eivät synnytä minussa juuri mitään tunteita, mutta suuri osa kuvataiteesta menee muutenkin minun hilseeni yli, eikä näin ollen saa aikaan minkäänlaisia reaktioita minussa.
Mielestäni taide on epäonnistunut mikäli se ei aiheuta olankohautusta suurempaa tunne-elämystä.
Niin ja lueskellessani Voimaa huomasin että Teemu Mäki kirjoittaa siihen kolumnia.
KalleT sanoi
Voin olla väärässäkin, mutta minusta Karttusen teoksen pointti oli siinä, että hän oli ladannut ns normipornoa jonka oli itse nimennyt lapsipornoksi. Tällä pyrki avaamaan ihmisten silmiä arkipäivän pornografistumiselta ja miten suhteellisia ne ikärajat pornoteollisuudessa on?
johannesknektman sanoi
No tuo selittäisi hänen väitteensä siitä että normipornosaiteilta löytyy lapsipornoa, mitä sieltä ei löydy.
Ikärajat pornoteollisuudessa eivät ole suhteellisia, tuottajat pitävät hyvin tiukasti huolen ettei alaikäisiä pääse esiintymään elokuvissa. Tämä johtuu siitä että USAssa vain yksi alaikäinen väärennetyillä papereilla ikänsä todistanut esiintyjä (Traci Lords) oli kaataa koko sikäläisen pornoteollisuuden.
Teiniporno saattaa olla kammottavankin näköistä, mutta ne eivät ole lapsipornoa, esiintyjät ovat täysi-ikäisiä ja he esiintyvät omasta tahdostaan kuvissa.
Toki pornoa tehdään muuallakin, mutta esim. Suomessa, Ruotsissa ja USAssa sellainen porno jonka esiintyjät näyttävät alaikäisiltä ja joiden ikää ei voida todistaa katsotaan lapsipornoksi ja tämä onkin aivan oikea tapa toimia.
Sillä skäli Kartunen on oikeassa, että lapsipornon raja on häilyvä. Esim. näin yhdellä saitilla kuvia joiden esiintyjät ovat täysi-ikäisiä (Tätä todistettiin monelle eri tavalla) mutta lapsen näköisiä ja heiltä oli ajettu häpykarvat ja muutkin merkit puberteetista oli poistettu. Voi vain kuvitella mille kohderyhmälle tuollaiset kuvat on kohdistettu… Kuvottavaa mutta laillista.
Varsinainen lapsiporno jossa kidutetaan lapsia on viimevuosien suurien ratsioiden jälkeen piiloutunut hyvin sillä pedofiileistä on tullut paranoideja. Epäilemättä lapsipornoa löytää, mikäli jaksaa etsiä, mutta on suhteellisen epätodennäköistä että sitä tavallinen nettisurffaaja vahingossa löytää. Varsinkin kun tärkeimmät hakukoneet sensuroivat lapsipornoon liittyviä hakuja.
johannesknektman sanoi
Ja arkipäivä ei muuten ole pornoistunut, erotisoitunut kylläkin, muttei pornoistunut. Ja tätä se oli jo minun lapsuudessani 70-luvulla. Uskoisin että olemme vähitellen saavuttamassa kulminaatiopisteen, jatkuva silmille tunkeva eroottisuus alkaa jo kyllästyttää ihmisiä. Esim.autoja ei enää myydä puolialastomilla naisilla. Uskoisin että vähitellen tuo mainoserotiikka muuttuu vihjailevammaksi kuin mitä se tällä hetkellä on, mutta se vie aikaa.
KalleT sanoi
No joo, eihän nämä termit niin täsmällisiä ole. Paikallinen kultuurihan aina määrittelee mitä on porno/erotiikka. Vaihtelee välillä kaupunginosittainkin (kait se on lakitekstissä jotenkin määritelty). pitäisikö vain puhua “alaikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta” tai hyväksikäytöstä. eikä sekoittaa pornoa/erotiikkaa lapsia/nuoria. Yleensä kuvasta ilmenee onko kyseessä hyväksikäytöstä. Täyttääväthän jo koulukuvatkin ko. kriteerit. Vanhempana olen (luonnollisesti) kiinnittänyt huomiota lisääntyvään erotiikkaan/pornoon (vaikka yrittäisi ottaa huomioon oman suhtautumisen muutoksen p/e:hen vuosien mittaan.
johannesknektman sanoi
Itse asiassa jos minulta kysytään niin katukuvassa näkyvä erotiikka on vähentynyt. Minun mielestäni koko 90-luvun oli joka paikka täynnä eroottista materiaalia, kuvia jne. Kun taas nyt sitä on vähemmän kuin silloin.
Uskonkin että kumpikaan meistä ei ole oikeassa. Luulisin että sitten 80-luvun loppupuolen on julkisilla paikoilla ollut näkyvillä eroottista materiaalia suurinpiirtein saman verran.
Harhani siitä että 90-luvulla eroottisia mainoksia oli enemmän kuin nyt johtuu siitä että lapseni elivät 90-luvulla lapsuuttaan ja koska minulla tietenkin oli silloin enemmän tarvetta suojella lapsiani minä kiinnitin enemmän huomiota ympäristööni kuin nyt. Silloin kun omat lapset ovat suhteellisen nuoria kiinnittää sitä ympäristöönsä paremmin huomiota.
No teoriahan tuokin, mutta perustuu vain omiin kokemuksiini, joten mitään tieteellistä pohjaa sillä ei ole.
johannesknektman sanoi
Niin ja vaikka 70-luvullakin oli eroottisia ja vihjailevia mainoksia, niin tuo 80-luvun loppupuoli tulee siitä, että silloin Suomi alkoi vapautua Kekkosslovakian kahleista ja muuttui aika nopeassa hujauksessa länsimaiseksi maaksi.
Kaikkine vikoineenkin nyky-Suomi on monta kertaa parempi paikka elää kuin 70-80-lukujen Suomi, yhdellä poikkeuksella tosin; vielä 80-luvulla Suomessa pidettiin huolta vähäosaisista.