Arkisto maaliskuu 27, 2008

Hakukonekritiikkiä Osa 1

maaliskuu 27, 2008 klo 11:56 ip · Aihe: hakukonekritiikki, kirjallisuus, runous

Alla on hakukoneproosaa jonka hakusanat liittyvät Tytti Heikkisen Täytetyn eläimen lämpö runokokoelmaan ja kirjallisuuskritiikkiin.

Tällä ei ole mitään tekemistä ko. kokoelman kanssa. Kyseinen kokoelma vain toi mieleeni idean hakukone”kritiikistä”.

Tytti Heikkinen, Täytetyn eläimen lämpö, kritiikki, kirjallisuuskritiikki, arvostelu, runokokoelma, kokoelma, hakukonerunous, runous

Täytetyn eläimen lämpö

Tytti Heikkisen väkevä esikoiskokoelma etsii rakkauden ja hellyyden pieniä ladattavissa olevia aiheita. Onko se runo vai romaani vai mikä? Sen selvittäminen tulisi olla primaalihuuto.

Aiheiden jakaminen osiin helpottaa lukemista, mutta teemat eivät ole runoja määrittäviä tai toisistaan riippumattomia. Molempia, rakkautta tai rakkaudettomuutta, löytyy kaikista eri osioista. Kiinnostavinta on kuinka miesten ja naisten maailma mahdutetaan samalle saarelle.

Erityylisissä tarinoissa yhteistä on lyhyen täyttymyksen odotus. Runouden immunologinen harhakuva elämästä väräjöi pitkin matkaa.

Kokoelmaa värittävät monin perustein häädetyt kielikuvat jotka perustaltaan ovat etääntyneet kaikesta muusta paitsi työstään. Katsoessamme tarkemmin huomaamme, että ne muotoilullaan heijastavat virtuaalimaailmaa kaikin tavoin ja me alamme noudattaa runon lyyristä rakennetta toisella tapaa kuin mihin halkeillut rosoinen kieli meidät vie.

Lapset oppivat mitä kokevat. Vanhemmuutta eletään vaistojen varassa, virheessä piilee mahdollisuus. Projektin alkuperäistä aihepiiriä kuvastaa Narkissoksen lempi, syntyloitsuissa kokee saman kuin noin 60-vuotiaan naisen itkussa tai muinaisen pakanuuden jäännöksissä.

Varsinaiset simulantit meidän täytyy saavuttaa, tulla tähän tuntemukseen ja omia yhteinen ruumis. Tälläinen symboliikka oli määräävä jo vienalaisissa aineistoissakin.

Meneillään lienee jonkinlainen kirjallisen romanssin korkeasuhdanne. Diskursio kuljettaa pitkin erämaita ja retkeilyalueita sekä unelmoi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan irtaimistonsa asiallisesta säilyttämisestä fallistisessa kontekstissaan.

Runojen minä on leegio, teksti riuhtoo menemään viritettynä kuin NATOn potkukelkka kulkeakseen pitkin tulipintoja, olisi ollut suotavaa vähentää kerrostumia ja karsia rönsyjä reunoilta, muutoin kokoelma puolustaa paikkaansa matemaattisen tarkassa suomalais-ugrilaisessa kertomaperinteessä.

Silmiinpistävintä oli poeettinen sadomasokismi, jonka teos maailmastamme paljastaa. Monet kuvista voidaan nimetä makaabereiksi händikäpeiksi. Parhaimmillaan kokoelman runot deponoivat sitä hälymaisemaa joka meitä ympäröi.

Kommentoi

…vielä kovempaa väkivaltaa…

maaliskuu 27, 2008 klo 12:28 ip · Aihe: anarkismi, höpinä, politiikka, runous

Satuin eilen tylsistyneenä katselemaan sateliittikanavalta dokkaria jossa käsiteltiin jotain kansainvälistä kokousta jossa oli ollut paikalla mm. Yhdysvaltain ulkoministeri, Englannin päämisnisteri, Saksan whatever kansleri jne.

Dokkarissa esiintyi Yhdysvaltalainen poliisiasiantuntija joka sanoi, että “nyt on noussut uusi sukupolvi anarkisteja jotka katsovat että päämäärään on päästävä millä keinolla hyvänsä ja jotka turvautuvat väkivaltaan eikä heitä vastaan auta kuin vielä kovempi väkivalta“.

Mikä minua kauhistutti tuossa lausunnossa oli tuo “…vielä kovempi väkivalta…”, tarkoittaako tuo sitä että Yhdysvalloissa poliisi alkaa jatkossa hillitä mielenosoituksia samaan tapaan kuin tehtiin 1970 Kentin yliopistossa tai 1989 Kiinan Tienanmenin aukiolla?

Ehkä poliisisetien ja -tätien (Suomessakin) pitäisi päissään miettiä mistä nämä 2000-luvun anarkistit ovat oppinsa saaneet?

Olisiko mitenkään mahdollista että väkivalta luo väkivaltaa?

Poliisin väkivaltaiset ja ylimitoitetut iskut pieniä ryhmittymiä kohtaan pidemmän päälle vain luovat raivoa mielenosoittajien joukoissa ja tämä raivo purkautuu ennemmin tai myöhemmin.

Mikäli poliisi jatkossakin Suomessa toimii kuten toimi Smash Asemin kohdalla niin ei liene kaukaa haettua että anarkistit saavat lisää kannattajia nuorista, ajattelemattomista mutta idealistisista ja jännityshakuisista ihmisistä ja lopulta voi käydä niinkin, että anarkistit ja muut mielenosoittajat todellakin aseistautuvat[¹] poliisia vastaan.

Monissa mielenosoituksissa mukana olleena voin kertoa, että anarkistienkin järjestämissä mielenosoituksissa yleisesti ottaen vain pieni osa osanottajista on anarkisteja, suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä jotka ovat vittuuntuneet hallituksensa ja/tai jonkin muun hallituksen tai jättiyrityksen toimintaan. Tai muuten vain haluavat olla mukana huutamassa iskulauseita.

Poliisin ja hallituksen väitteet anarkistien toiminnasta aina kun järjestetään mielenosoitus jossa on paljon nuoria mukana ovat sekä tavallisia nuoria, että anarkisteja loukkaavia.

Mutta mitä muuta voi olettaa oikeistohall…[²] Itse asiassa, kun hallituksemme kerran aloitti tuon nimittelyn, niin otetaanpa uusiksi ja sanotaan asia hallituksen ja poliisin tyylillä:

Mutta mitä muuta voi olettaa äärioikeistohallitukselta?

Loppuun pari muuta huomiota:

Tero kiteyttää äärimmäisen tarkasti mielipiteeni Uralin perhosesta.

Ketä kiinnostaa mitä mieltä HS:n toimittajat ovat bloggaamisesta?

Minä en tiedä onko tämä blogi viihdettä vaiko asiaa, eikä se niiku kiinnostakaan mua, tää niiku on mun henkilökohtanen mielipidepalstani tai jotain sellast, bonjaatteks te?

Tytti Heikkisen esikoiskokoelma, Täytetyn eläimen lämpö, on ensimmäinen hakukonerunoutta sisältävä kokoelma josta pidin. Kunhan olen tutustunut siihen paremmin väsään (mahdollisesti) siitä jonkinlaisen arvosteluntapaisen.

[¹] Smash Asemin jälkeen poliisin esittelemat “aseet” olivat naurettavia, minä kuljetan aina mukanani enemmän “aseistusta” kuin mitä poliisi tuolloin julkisuudessa esitteli.

[²] Tiedän kyllä ettei oikeistohallitus ollut Smash Asemin aikaan vallassa. Mutta minun näkökannaltani katsoen silloinkin oli vallassa oikeistohallitus, sillä pidän demareita aivan yhtä oikeistolaisina kuin Kokoomustakin.

Kommentit (7)