Lajittelen ja digitoin vanhoja kirjoituksiani ja löysin vanhan mielipidekirjoitukseni. Se koski Dragonball sarjakuvaa, jonka Raisa Cacciatore (Minulla on hiivatinmoinen lapsellinen himo kirjoittaa hänen sukunimensä K:illa ja tehdä “atoresta” torille) väitti olevan pedofilian asiaa ajava:
“Tämän kauheus on siinä, että jossain on taho, joka tietoisesti haluaa arkipäiväistää pedofilian.” — Raisa Cacciatore Seurassa
Ja lausunnosta innostuneena kansanedustaja Päivi Räsänen teki lakialoitteen jossa piirrettykin lapsipornomateriaali tulisi laittomaksi ja Räsänen käytti Dragonballia esimerkkinä lapsipornosarjakuvasta.
Kumpikaan heistä ei ollut lukenut ko. sarjakuvaa, mikä kertoo paljon heidän tavastaan toimia työssäänkin mutu-pohjalta.
Lueskellessani kirjoitustani huvitti minua tuolloinen Dragonball=lapsipornoa tai ainakin sen hyväksymiseen kannustavaa “kohu”[¹] varsinkin kun olin jostain syystä ottanut sen niin jumalattoman vakavasti.
Kun sitten illalla lueskelin Aku Ankan taskukirjoja juolahti mieleeni, enkä varmaankaan ole ainoa jonka mieleen tämä on juolahtanut, että mikäli sitä yritettäisiin nyt tuoda markkinoille nousisi siitä kohu ja epäilemättä ainakin naisasialiikkeet olisivat sitä kieltämässä, puhumattakaan siitä että poliisi saattaisi kokea Aku Ankan poliisia halventavana. Aiemminhan Suomessa on käyty pari pientä väittelyä Aku Ankan säädyttömyydestä ja joskus lapsuudessani jotkut kovanlinjan kommunistit vaativat Aku Ankan kieltämistä, koska heidän mielestään se on kapitalistin salaliitto lasten aivopesemiseksi (Saattoivat kaikessa paranoidisuudessaan olla aivopesun osalta tavallaan oikeassakin…).
Aku Ankan naiskuva on pääosin hyvin perinteiseen patriarkaaliseen maailmankuvaan tukeutuva ja epäimarteleva. Iines Ankka lähtee lähes aina sen miehen matkaan jolla on enemmän rahaa ja varallisuutta. Koska Iines useinkin päätyy näiden kanssa samaan hotelliin, voisi siitä vetää tiettyjä (kröhöm…huorrr…) johtopäätöksiä. Usein Iines tuntuu sadistisesti nauttivan Akun ja Hannun huomion lisäksi näiden tappeluista ja sitä kiihkeämmin hän tappelua seuraa mitä enemmän Aku ja Hannu toisiaan satuttavat ja raivostuu vasta kun nämä tappelemisen sijasta hankaloittavat hänen elämäänsä, jolloin hän lähes poikkeuksetta lähtee lähimmän miehen matkaan…
Muutoinkin Ankkalinnassa naiset, milloin eivät etsi itselleen rikasta naimakumppania, joutuvat hellan ja mopin väliin. Paitsi mätkiessään kaulimella aviomiehiltään henkeä poijes.
Ankkalinnan naiset, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat siis miehen- ja rahankipeitä, sadistisen väkivaltaisia olentoja jotka ottavat kodin- ja miehenhoidon elämäntyökseen.
Roope Ankka taas käyttää täysin surutta orjatyövoimaa ja useinkin turvautuu moraalittomiin ja laittomiin keinoihin hankkiakseen lisää varallisuutta (Mikä tosin johtuu siitä että Barksin luoman Roopen hahmo on käsitetty väärin) tai taistellessaan kilpailijansa (Kroisos Pennonen) kanssa. Ja aina hän selviää rikoksistakin kuin koira veräjästä vain mahtinsa ja rahojensa turvin.
Ankkalinnan poliisi kun on aina lahjottavissa, vakavistakin rikoksista jätetään pidättämättä ja syyttämättä, mikäli syytetty tajuaa antaa tarpeeksi suuren summan “poliisin virkistysrahastoon” tai nyttemmin pelkkään “poliisirahastoon”. Puhumattakaan siitä että poliisit useimmiten ovat satunnaista siviiliä tyhmempiä ja huonompia ratkomaan rikoksia.
Ankkalinnan maalaiset ovat pääosin hölmöjä, laskoja ja köyhiä. Usein Aku Ankassa muutenkin alleviivataan ajatusta siitä, että köyhyys on ihmisen omaa syytä, kuten äärikapitalistisen Walt Disneyn[²] maailmankuvaan sopikin.
Epäilemättä Aku Ankka on lapsille hyvin vahingollista ja maailmankuvaa vääristävää luettavaa, sille tulisi lätkäistä vähintäin K12 (mielummin K15) leima kuten monille lasten mangoillekin tehdään. Ehkäpä Aku Ankan myyntiluvut saataisiin tästä mainoksesta (Ja mainoshan tuollainen kielletty hedelmä -leima käytännössä on) johtuen kasvamaan ja Don Rosa tästä Ankan suosion kasvusta innostuneena tekisi lisää Suomi aiheisia tarinoita.
[¹] Kannattaa muuten lukaista tuo Jari Lehtisen kirjoitus se on mielenkiintoinen ja monella tapaa ajankohtainen vieläkin.
[²] Ainakin yhden lukemani kirjan mukaan Walt Disney oli jossain mielessä samankaltainen hahmo kuin Che Guevara. Kumpikaan ei pahemmin välittänyt muiden tunteista tai elämästä ja kumpikin rankaisi alaisiaan kuvitelluista rikoksista (Toinen tappo tai tapatti, toinen ilmiantoi “hankalia” työntekijöitä McCarthylle kommunistisoluttautujina riippumatta näiden poliittisista mielipiteistä välttyen näin hankalalta irtisanomisprosessilta) pitääkseen valtansa. Ja kummastakin on luotu myynninedistämiseksi myyttinen hahmo.
