Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Kiiltomadon pääkirjoituksessa Jarkko Tontti kirjoittaa taiteen vapaudesta.

“tutkija Pauli Rautiainen toteaa, että taiteen vapauden turvaava Suomen perustuslain säännös on erittäin heikosti tunnettu ja niukasti sovellettu. Karttusen kohtalo vahvistaa Rautiaisen väitteen hätkähdyttävällä tavalla.”

Mielestäni ajatus siitä, että taiteen vapaus antaa oikeuden tehdä jotain mikä muutoin olisi lainvastaista on mielenkiintoinen. Tuleeko taiteilijoiden mielestä taiteen varjon alla olla oikeus tehdä ja julkaista mitä hyvänsä lainvastaistakin materiaalia ilman minkäänlaisia seuraamuksia?

“Perustuslaki turvaa myös ilmaisunvapauden eli sananvapauden, mutta taiteen ja tieteen vapaus on sitäkin vahvempi. Ilmaisunvapautta on perustuslaissa rajoitettu lastensuojelutarkoituksissa elokuvien osalta. Taiteen ja tieteen vapauteen ei tällaista rajoitetta kuulu, kuten Rautiainen tähdentää tutkimuksessaan. Taiteen vapaus on, tai sen pitäisi olla, vahvempi kuin tavanomainen sananvapauden suoja, mikä juontuu taiteellisten teoksien ominaislaadusta.”

Ehkä näin, mutta voisiko joku kertoa tyhmälle (minulle) mikä sitten on taiteen ominaislaatu ja miksi sen varjolla tulisi saada rikkoa rikoslakia? (En tosin tiedä onko lapsipornon levittämisen kielto rikoslaissa, mutta jossain laissa se kuitenkin on mainittu)

Hamassa menneisyydessähän olemme saaneet todeta, että esimerkiksi eläinten kiduttaminen ei taiteenkaan varjolla ole sallittua. Miksi todellisten lasten todellisuudessa tapahtuneen seksuaalisen kidutuksen esittämisen tulisi olla sallittua vain taiteen varjolla jos se muutoin on laissa kielletty?

“Luulenpa silti, että virkavalta olisi epäröinyt hivenen kauemmin, jos heitä olisi pyydetty puuttumaan vaikkapa lapsipornoa tutkivan kriittisen televisiojournalistin tai lehtikuvaajan tekemisiin. Media osaa nykyään pitää puolensa, taiteilijat huonommin.”

Tontti ei taida pahemmin seurata sitä kuinka tälläiset dokumentit valtamediassa toteutetaan, valtamedia ei olisi sortunut lapsipornokuvien julkaisemiseen sellaisenaan. Valtamedian puolella olisi pidetty huoli siitä että mahdollista laitonta materiaalia sisältävä kuvitus olisi pikselöity niin että siitä saa vain aavistuksen mitä kuvassa tapahtuu ja kuvissa esiintyvät henkilöt eivät olisi olleet tunnistettavissa.

Tosin, median eettisempi käyttäytyminen johtuu vain siitä että lapsipornokuvitus on katsojasta luotaantyöntävää ja näin ollen asiakkaita (katsojia) karkoittavaa, mikä taasen vähentää tuottoa. Toinen syy on se, että valtamedia on hyvin tietoinen lakien asettamista rajoituksista ja niitä rikotaan vain harvoin ja silloinkin tietoisena mahdollisista seuraamuksista.

En Karttusen Neitsythuorakirkko teosta ole nähnyt, mutta mikäli olen käsittänyt oikein koostui se lapsipornokuvista jonka oheen oli laitettu tekstejä jotka selittivät teoksen olevan lapsipornon vastainen. Jo se, että mukaan on saatteeksi laitettava lapsipornon vastaisuutta esittelevä teksti on merkki siitä, että taiteilija itsekin ymmärsi teoksensa esittävän (olevan) lapsipornoa.

Mutta mikäli laittoman materiaalin esittäminen taiteen varjolla on taiteen vapauden nimissä oltava sallittua, niin siinä tapauksessa suosittelisin lapsipornon tuottajille taidegalleristin ja/tai taiteilijan uraa.

Äkkiäkös pedofiilit järjestävät asiat niin että yksi perustaa taidegallerian ja toinen tekee lapsipornoa “vastustavia” taideteoksia. Samaan syssyyn he voisivat tehdä “yksityisen taide-elämys kohteen” eli runkkauskopin. Siinäpä idea pedofiileille.

Eivät kai taiteilijatkaan aivan niin naiiveja ole, että olettavat kaikkien taiteilijoiden olevan niin moraalisia ihmisiä ettei kukaan heistä antautuisi helpolle rahalle jota lapsipornon tekemisessä ja julkaisemisessa mahdollisesti olisi tarjolla?

Sinällään huvittavaa on että blogikirjoituksessaan Tontti itsekin myöntää sen että vähän joka toinen kaduntallaaja voi kutsua itseään taiteilijaksi[¹] ollen näin muiden “taiteilijoiden” mielestä potentiaalinen “laillisen” lapsipornon levittäjä, vai onko niin että Tontin mielestä vain hänen hyväksymänsä taiteilijat ovat The Taiteilijoita?

Tontin kirjoituksessa silmääni pisti myöskin tämä:

“Hätäkeskukseen tulleesta paniikkipuhelusta alkanut tapahtumasarja johti siihen, että Karttusta epäillään ”sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta”. Karttunen itse on ihmetellyt, miksi poliisi sensuroi lapsipornoa kritisoivan taideteoksen sen sijaan, että keskittyisi lapsipornon torjuntaan.”

Tuo ...paniikkipuhelu… sana antaa sen kuvan että Tontti pitää ilmoituksen tehnyttä huolestunutta kansalaista ns. “kukkahattutätinä” ja on muutenkin ylimielinen ilmaisu.

Ilmoituksen tehnyt ihminen on hyvinkin saattanut olla panikoiva kukkahattutäti, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että Karttusen teoksen epäillään rikkoneen lakia, niinpä Karttusen huoli siitä että poliisi ei keskity lapsipornon torjuntaan ei ole aiheellinen, poliisihan heti ilmoituksen saatuaan alkoi toimiin lapsipornon esittämisen estämiseksi.

Tontti kirjoittaa myöskin Nabakovin Lolitasta, mutta hän näin tehdessään sekoittaa — todennäköisestä tarkoituksellisesti — soppaan fiktiivisen teoksen, joka ei esitä suoraa laitonta lapsipornoa ja joka näin ollen ei mitenkään liity Karttusen tapaukseen. Lolita voi hyvinkin olla hyvä kohde tämän maailman Tanja Saareloille ja Päivi Räsäsille, mutta Karttusen teoksesta se eroaa huomattavasti, sillä se ei esitä todellisessa elämässä tapahtunutta lasten hyväksikäyttöä.

Vaikka Lolita olisikin omaelämäkerrallinen, niin siltikään sitä ei voi verrata internetistä kaivettujen[²] lapsipornokuvien julkiseen esittämiseen.

Sinällään olen Tontin kanssa samaa mieltä, taiteella tulee olla vapaus esittää mitä tahansa, mutta silloin kun rikotaan lakia on taiteilijan hyväksyttävä siitä aiheutuvat seuraamukset — mihin Karttunenkin oli omien sanojensa mukaan varautunut.

Karttusen teoshan on toiminut juuri siinä tarkoituksessa kuin mihin hän sen oli tarkoittanutkin; se on omalta osaltaan nostanut netissä luuraavan lapsipornon yleiseen tietouteen, joten luulisi Karttusen olevan tyytyväinen.

[¹]Tuossa blogikirjoituksessaan Tontti kysyy: “Huonosti käy sille joka nimittää itsensä lääkäriksi tai asianajajaksi ilman pätevyyttä. Miksi sama ei koske kirjailijoita ja muita taiteilijoita?” Ilmeisesti Tontti verratessaan taiteilijuutta lääkäreihin ja asianajajiin on sitä mieltä että vain korkeakoulutettu voi olla taiteilija?

[²] Kun Matti Nikin sensurointikohun jälkeen aloin tutkia kuinka lapsipornon leviämistä internetissä voisi estää jouduin käyttämään hakusanoja joilla olisi luullut löytyvän lapsipornoa, mutta siitä huolimatta en yli kuukauden ajan asiaa tutkiessani törmännyt kuin yhteen lapsipornokuvaan, joten Karttusen väite siitä että lapsipornoa on yleisesti saatavilla netin normipornosaiteilla on ns. paskapuhetta. Tiedä sitten syytä siiheen miksi hän – ainakin minun kokemusteni mukaan – valehtelee?