Katselin dokumenttia Salman Rushdiesta ja dokumentti toi mieleeni kuinka Saatanallisten säkeiden kääntäjien ja kustantajien henkeä uhattiin ja kääntäjiä jopa tapettiin, mikäli en aivan väärin muista saivat suomentaja ja suomalainen kustantajakin kuulla uhkauksia.
Katsellessani tuota dokumenttia mieleeni nousi kysymys:
Miksi kirja, jota muslimit pitivät jumalanpilkkana ja joka nostatti muslimeissa raivoa ja aiheutti muslimiterroritekoja ympäri maailman, olisi taiteellisena teoksena arvokkaampi, tai ainakin sananvapauden airueena puolustettavampi, kuin pilakuvat?
Johtuuko se siitä että kirjan tekeminen kestää kauemmin?
Vaiko siitä että kirjallisuuden katsotaan taiteena olevan pilakuvia suurempi arvoista?
Vai onko kyse siitä että tekstin, sanojen, on helpompi ymmärtää olevan sananvapauden airuita kuin kuvien?
En usko että kyse on mistään noista, kyse on siitä, että vuoden 1989 jälkeen länsimaat ovat oppineet pelkäämään muslimiterroristeja ja vaikka kovasti yritetään pinnistellä terrorin edessä rohkeana ja selitetään ettei terrorismille alistuta, niin siitä huolimatta pelko häilähtelee takaraivossa ja pelko saa poliitikon – vaikkapa Pääministerin [¹] – järkeistämään tarpeettoman ja anteeksiantamattoman anteeksipyyntönsä olevan uskonnon kunnioitusta, eikä sitä mitä se on: pelolle alistumista.
Olisi hankala kuvitella että Holkeri olisi Suomen Pääministerin ominaisuudessa 1989, Saatanallisten säkeiden julkaisun aikaan, pyytänyt anteeksi kirjan suomen kielisen version julkaisua Ali Khameneilta, Iranin uskonnolliselta johtajalta ja Ajatollah Khomeinin seuraajalta (Khomeini, Rushdien kuolemaan tuomitsevan fatwan julistaja, oli tuolloin jo kuollut).
Mutta ajat muuttuvat ja poliitikot nössöytyvät aivan samoin kuin mekin nössöydymme. Mikäli tämä pilakuvaskandaali olisi tullut kun olin parikymppinen olisin takuuvarmasti piirtänyt kymmeniä hyvin ilkeitä pilakuvia Muhammedista ja olisin tavalla tai toisella yrittänyt julkaista niitä, mutta minäkin olen nössöytynyt enkä pilakuvaepisodin aikaan tehnyt näin.
Pilakuvaepisodin aikaan minäkin perustelin tekemättä jättämisiäni sillä etten halunnut loukata kenenkään uskonnollisia tunteita, mutta se ei ole pätevä perustelu, sillä loukkaan kristittyjen uskonnollisia tunteita silloin kun minua huvittaa.
Kai se on todettava: Minä olen muuttunut nynnyksi.
Ikävä vain että kotimaani, hallitukseni ja kansani ovat myöskin muuttuneet nynnyiksi.[²]
Ehkä olisi jo aika minun kaivautua ulos poterosta ja suututtaa parit muslimit.
Mikäli Muhammed erehtyi yhden kerran kuuntelemaan Saatanaa ja lisäsi koraaniin säkeitä joissa hän asettaa Allahin rinnalle tai ainakin jumalattaren asemaan kolme naista ja joiden säkeiden hän myöhemmin uskoi olevan Saatanan hänelle sanelemia, niin kuka takaa etteikö Muhammed olisi erehtynyt kuuntelemaan Saatanaa useamminkin?
Ehkä koko koraani, tai suurin osa siitä, onkin Saatanallisia Säkeitä?
Siitä olisi hyvä lähteä miettimään aihetta pilakuvaan, yksinkertaisin ratkaisu olisi tietenkin piirtää Muhammed jonka toisella olkapäällä olisi kuiskimassa Allah ja toisella Saatana.
Ikävä vain että takaraivossani huutelee ääni joka sanoo: Haluatko loukata muslimien, joita on kavereissasikin, tunteita? ja Miksi juuri sinun pitäisi tehdä se?
Saatanan nynny!
[¹] Huvittavaa kyllä, kun Googleen laittoi Vanhanen pahoittelu Muhammed, tarjosi poliittisesti niin korrekti google vaihtoehdoksi Vanhanen paloittelu Mohammedia 
[²] Kuinka hitossa nynnyä taivutetaan? Nynnyytyneet? Nynnyyntyneet?
