Miten helvetissä sitä voi nukkua niin että on periaatteessa aivan tarpeeksi pitkien yöunien jälkeen aamulla herätessään totaalisen väsynyt, kipeä ja tutisee krampissa kuin huonokuntoinen 90-vuotias vanhus?
Nuorempana nukuin kuin pikkulapsi nukkumapaikasta riippumatta, olen nukkunut virkistävät yöunet mm. SJ:n postijunissa, pankkiautomaattien alla (Nuorisolle tiedoksi että 80-luvulla pankkiautomaatit olivat lämmitetyissä liiketilojen eteisissä), puistonpenkeillä, nurtsilla, eri asemien penkeillä, vallattujen, kylmien, talojen lattioilla vain matto peittona ja herran ties missä muualla ilman mitään ongelmia.
Nykyisin ei auta vaikka on laittanut perkeleesti rahaa hyvään sänkyyn.
Ei auta ei.
Sitä aamulla herää tuskaisena toisen jalan pohjelihas jatkuvasta rasituksesta krampissa ja toinen jalka taas on niin puutunut että menee kymmenen minuuttia kun sitä hieroo sellaiseen kuntoon että sille painoa uskaltaa laskea. Ranne on ollut jotenkin ihmeellisesti vääntyneenä pään alla ja toinen käsi on muuten vain kipeä. Niskat ovat aivan juntturassa, hyvä että päätään pystyy kääntämään (Usein ei pystykään) ja lapalihaksia särkee.
Ja tänä aamuna koin kaiken huipun: Oikea olkapääni oli sijoiltaan!
Miten, siis miten helvetissä voin nukkuessani saada olkapään sijoiltaan?
Ihan tosi, miten helvetissä se on mahdollista?
Missä vaiheessa sitä alkoi nukkua väärin?
Onko tätä väärin nukkumista mitenkään mahdollista korjata, esim. psykoterapialla?
Tai edes jollain leikkauksella, vaikkapa lobotomialla?
Nimim. “Tuskainen”
