Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Tuli tuosta edellisestä postausta kirjoittaessani mieleen etten muista saaneeni lapsuudessani tai nuoruudessani juuri minkäänlaista opetusta seksuaalisuudesta, lisääntymisestä kylläkin, ja taisi siellä olla jokin maininta sukupuolitaudeistakin.

Meille ei oikeastaan mitään muita neuvoja annettu kuin muistutuksia siitä että kondomia on käytettävä jottei tyttö tule raskaaksi, kaikki opetus lähti siis raskaudesta, ei seksistä. Ja tämäkin opetus tuli vasta siinä vaiheessa kun olin jo kokenut ensimmäisen haparoivan aktintapaiseni.

Niinpä minä todellakin sain seksivalistukseni lähinnä Henry Milleriltä ja pornolehdistä.

Mitä seksiopetuksen sitten olisi pitänyt olla?

Jaa-a? Emmä vaan tiiä, mä vaan niiku kelailen mitä tehtiin väärin ja valitan siitä, ei mulla niiku mitään ratkasui oo…

Toki lisääntyminen ja sukupuolitautien ehkäiseminen tulisi kuulua seksivalistukseen, mutta olisiko ollut mitenkään mahdollista keskustella seksistä vähemmän kliinisesti? Se “seksivalistus” jota minä sain oli onnen omiaan vain lisäämään käsitystä seksistä mekaanisena aktina josta on vain ei-toivottuja seuraamuksia, pornossa sentään seksistä jopa nautittiin.

Heh, jollei muuta niin olisiko voinut luetuttaa vaikkapa Anaïs Ninin, Henry Millerin, Apollonairen, Josephine Mutzenbacherin (Ken ne onkaan kirjoittanut) ja vaikkapa pornolehtien kuvauksia seksistä ja vertailla niiden antamia kuvia toisiinsa?

Muutaman erilaisen seksikuvauksen lukemisen jälkeen olisi voinut opettajan ohjauksessa vertailla niiden eroja, niiden antamaa mies- ja naiskuvaa jne. Sen jälkeen opettaja olisi voinut viritellä keskustelua sekä miehen, että naisen asemasta seksikuvauksissa ja ehkä ylipäätään maailmassa, eivät teinit tai esipuberteettiset lapset idiootteja olleet/ole, vaikka keskustelu sikäli ehdottomasti olisi tarvinnut aikuisen (opettajan) ohjastavaa kättä että hänen tehtävänään olisi ollut hiljentää ne kikattajat, kuten minut, jotka olisivat tehneet koko jutusta vitsin.

Sitä paitsi ne kirjat varmasti olisivat kiinnostaneen teini-ikäistä enemmän kuin muut pakkoluetetut kirjat ja kyllä esim. Anaïs Ninin kirjoitukset, vaikkapa Delta of Venus, olisivat herättäneet ja epäilemättä herättäisivät yhä edelleenkin (ehkä tänä päivänä vielä enemmän kuin 70-80-luvuilla), paljon keskustelua.

(Ymmärrän kyllä ettei koulu voi luettaa oppilailla mainitsemiani kirjoja ja pornolehtien tarinoita, sillä epäilemättä osalta vanhemmista tulisi huomautuksia ja ehkä jopa syytteitäkin, ja moinen valistustoiminta jouduttaisin lopettamaan heti alkuunsa.)

Oli miten oli, pääasia olisi että jo nuorille kakaroille tulisi puhua seksistä ihan toimintana johon sisältyy niiden ongelmien lisäksi perkeleesti kaikkea mukavaa ja hauskaa.

Mut niinku mä sanoin: Emmä vaan tiiä…

(Miksei muuten sitä paljon mainostettua “henkistä valmiutta seksiin” missään vaiheessa mitenkään määritelty? On siinä kanssa opetusta kun jätetään olennaisin osa kertomatta)

Anaïs Ninistä tulikin mieleeni…

..naisten porno

Millaista on naisille suunnattu porno?

Mikä sen erottaa tavallisesta (heteromiehille suunnatusta) pornosta?

Selailin internjettiä – ja muistakaa: kaikki mitä internetistä lukee on totta — ja huomasin että ilmeisesti naisten pornonkulutus on kasvamaan päin ja ilmeisesti naisetkin haluavat nähdä hardcore pornoa, näin ainakin anglosaksisessa maailmassa.

Kumpikaan ei ole mitenkään yllättävää, varsinkaan tuo että naiset haluavat nähdä HC-pornoa. Pehmopornossahan nainen on vielä enemmän alistettu (katseelle) kuin HC-pornossa jossa nainenkin on aktiivinen toimija (tiettyyn pisteeseen asti).

Toki on olemassa naisille suunnattua pornoa jossa mies on objektin roolissa, mutta sitä on käsittääkseni vain hyvin pieni osa pornosta.

Vaikutti muuten siltä että naisille suunnatussa pornossa kuvat ovat lähinnä koristeita ja enemmän painoa on laitettu tarinalle, tekstuaaliselle osalle. Ja monet naisten kirjoittamista tarinoista olivat hyviä, perverssejä, kokeilevia, hauskoja ja limaisia (Damn! I like ‘em)…

Molemmat sukupuolet tosin taitavat tykätä alastoman naisen katselemisesta.

Pornon valtaosan suurin ongelma on siinä että se kuvaa seksiä mekaanisena aktina. Valtaosasta pornoa puuttuu täysin tuoksut, maut, jännitys ja yllätyksellisyys. Sen silmäniloinkin kanssa on vähän niin ja näin. Pornosta puuttuu se…öh? kuimmä sen kuvaisin? …sähköinen värinä joka kuuluu olennaisena osana seksiin, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Minä mielelläni soisin pornon kehittyvän ja monipuolistuvan, ja sitä se ilmeisesti on hitaasti tekemässäkin, osittain koska naiset vähitellen siirtyvät kameran linssin edestä sen taakse ohjaajiksi ja tuottajiksi, osittain siksi että pornonkuluttajakunta on lisääntynyt ja nämä “uudet” pornottelijat vaativat enemmän pornoltaan.

Odotan innolla mitä tuleman pitää ja vilkuilen aina välillä — ihan vain tutkimusmielessä, hei! — mitä pornossa tapahtuu ja katselen ihmispornon lisäksi animepornoa, tosin siinä saa olla varovainen sillä japanilaisilla on ärsyttäviä (ja välillä pelottaviakin) perversioita.

Lopuksi lainaan Anaïs Niniä:

“You do not know what you are missing by your microscopic examination of sexual activity to the exclusion of aspects which are the fuel that ignites it. Intellectual, imaginative, romantic, emotional. This is what gives sex its surprising textures, its subtle transformations, its aphrodisiac elements. You are shrinking your world of sensations. You are withering it, starving it, draining its blood.”