Olen miettinyt blogikirjoittamista jo jonkin aikaa, millainen tapa sopisi parhaiten tähän mediaan? Tiedän hyvin että blogissa toimisi paremmin lyhyempi muoto kuin omani on, mutta kun tekstiä tulee niin miksi pidätellä sitä? Ja koska tämä ei ole päiväkirja vaan lähinnä mitä ajattelin tänään? tekstikokoelma, olen yrittänyt löytää toisenlaisen tavan kirjoittaa kuin mihin olen tottunut, mutten ole löytänyt sitä, sen keksimiseen täytyisi olla enemmän aikaa ja kykyä kuin minulla on.
Muistatteko rikkinäinen puhelin leikin? Sen leikin jossa joku kuiskasi jotain yhden korvaan ja tätä jatkettiin koko luokan loppuun ja lopuksi vertailtiin alkuperäistä lausetta ja sitä miksi se oli matkan varrella muuttunut? Nämä tekstit alkavat yhä enemmän ja enemmän muistuttaa sitä leikkiä, otan sanan tai aiheen ja alan nakuttaa siitä mitä päähän pälkähtää ja katson mihin päädyn.
Tämäkin on tuolla tavalla tehty, joten en ota mitään vastuuta esittämistäni mielipiteistä, ylipäätään karjalaisen ja savolaisen jälkeläisenä puhun (Kirjoitan) mitä sylki suuhun tuo ja vastuu siirtyy kuulijalle. Ottakaa vastuunne vakavasti.
Se nimittäin oli jo rikki ku mä tulin tänne.
Sivistys kivistys
Satuin päätymään suomenkielisen wikipedian sivistys -artikkelintynkään.
Minä en allekirjoita tuon artikkelin määritelmää sivistyksestä, siellä kylläkin mainitaan sydämen sivistys, joka lähentelee minun käsitystäni sivistyksestä, tai varmaankin lähentelisi mikäli sydämen sivistys hakusanalle olisi wikipediassa jokin selitys. Ylipäätään suomalainen wikipedia on hyvin keskeneräinen ja jopa huono.
En oikein pidä sydämen sivistys termistä sillä sydämen sivistys tuo mieleen viattoman, mutta tyhmän olennon, vähän kuin Hönön.
Tuossa sivistys artikkelissa keskitytään epäolennaisuuksiin kuten opilliseen tai muodolliseen sivistykseen. Olennaisempaa on henkinen kehittyneisyys, jolla silläkään ei ole mitään tekemistä omalaatuisten “klassinen koulutus” (klassisesti sivistynyt) ja “yleissivistys” käsitteiden kanssa.
Joutilas lukeneisto on lanseerannut sivistykseksi tietyn, pääosin jo vanhentuneen, teoreettisen tieteen- ja taiteen(historian) osaamista. Haistakoot ite vaan. Sillä, tietääkö kuoleeko Carmenissa Escamillo vaiko Carmen, tai kuka kutsui Archie Goodwiniä Escamilloksi, tai osaako lasketella Eino Leinon Helkavirsiä ulkoa tai edes sillä tietääkö maapallon kiertävän aurinkoa, ei ole mitään tekemistä sivistyneisyyden kanssa.
Jossain elokuvassa — muistaakseni se oli jokin huono komedia — joku henkilöhahmoista sanoi jotenkin niin että herrasmies on ihminen joka haluaa muiden tuntevan olonsa mukavaksi ja miellyttäväksi ja pyrkii omalla toiminnallaan tähän. Mielestäni tuo on tarpeeksi hyvä kuvaus sivistyneisyydestä.
Mikäli taas puhutaan saddukealaisesta sivistyksestä (Kyl maar netti on sivistävä paikka, olisin muutoin kirjoittanut farisealaisesta, mutta nuo saddukeukset kuulostivat tarkoitukseeni sopivammilta) niin… no, yläluokkaistahan sivistyneisyys on.
Palatakseni fariselaisiin, jotka nyt yllättäen sopivatkin paremmin tarkoitusperiini, niin oikeastaan tuo wikipedian artikkeli farisealaisista kertoo kaiken tarpeellisen:
He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten
Tuollaisenahan monet sivistyksen näkevät, varsinkin “sivistyneistö” pitää itseään sivistymätöntä kansaa parempina, ylempinä ja jalompina ja noudattavat omia kirjoittamattomia sääntöjään (lakejaan) pienimpiäkin yksityiskohtia myöten.
Auta armias jollet hyväksy ainoaksi oikeaksi valaistuksen tieksi sivistykseen heidän kätkytkuollutta määritelmäänsä, tyhmä, moukka ja sivistymätön silloin olet! Sanatkin järjestykseen väärään lauseeseen panet ja tiedä et eroa edes lauseen ja virkkeen.
Yleisempi nimitys fariselaiselle, vai mikä saddukealainen se nyt olikaan, sivistyneisyydelle lienee yleissivistys joka saavutetaan jollain hämärällä (klassisella korkea)koulutuksella, pitäkööt klassikkonsa, me muut luetaan Harry Potteria ja tsekkaillaan tv:stä idolseja. Sitä paitsi ei tääl finskeis ees oo mitään klassist koulutust niiku esmes briteis kuvitellaan olevan. Liivit aut, meit.
Ainoastaan kuvataiteen, kirjallisuuden ja arkkitehtuurin osalta kansa kannattaa klassisia arvoja. Ja niiden kohdalla se onkin aivan väärin! Arkkitehtuurin, runouden ja kuvataiteen osalta moderni onkin parempaa, sivistävää, ettexte idiootit ny kässää? Mist kansa niiku diggaa ni se on moukkamaista, sitä paitsi ettehä te idiootit ees kässää mikä tekee Mona Lisasta niin hienon teoksen! (IMNHO: se on livenä typerän näköinen taulu, Da Vinci maalasi paljon parempiakin, ja Munchin huuto on vaikuttava ilmestys)
…sillä on jotain tekemistä koulussa opittujen tietojen kanssa, eix jeh?
Ikävä vain ettei koulussa opeteta kuin sivuseikkoja kuten ruutanan ja radonin eroja, vai miten se nyt olikaan? No, jok’tappauksessa, ala-asteen jälkeen opetetaan vain sivuseikkoja joista ei ole mitään hyötyä elämässä, ja jotka eivät edes tee sinusta yleissivistynyttä. Esim. Itse jouduin kirjastosta etsimään omin avuin tietoa hallintojärjestelmästämme, yhteiskuntaopissa minulle vain opetettiin ulkoa muutamia parlamentaarisuuden tasoja (ja sivmennen mainittiin edustuksellinen demokratia) muttei sitä mitä niillä tasoilla tapahtuu, kuka on vastuussa mistäkin tai kunnolla edes sitä kuka säätää lait. En yhtään ihmettele etteivät edes kansanedustajat — päätellen heidän vaalilupauksistaan — tiedä mitä eduskunta tekee, ilmeisesti heillekään ei ole opetettu mitä eduskunta tekee.
(Tässä on hivenen kehitystä tapahtunut, omille lapsilleni opetettiin huomattavasti enemmän mm. eduskunnan osuudesta lain säätämisessä.)
Olen elämäni varrella opiskellut monenlaisissa opinahjoissa, sellaisissa joissa ulkoa opetellaan asioiden teoriaa ja joskus harvoin jopa intoudutaan selvittämään asioiden taustoja (se riippuu täysin opettajasta), ja sellaisissa joissa opetetaan ihan oikean työn tekemistä. Ja olen aina enemmän pitänyt jälkimmäisistä.
Mitä olen oppinut? (Oikea vastaus on: En juuri mitään, mutta sivuutetaan se vääränä vastauksena ja siirrytään eteenpäin)
Olen oppinut sen ettei opiskelusta pääosin ole yhtikäs mitään hyötyä ja sen ettei opiskellessa pahemmin pääse sivistymään, oikeastaan päin vastoin, oppilaitokset ovat sellaisia keskinäisen kärhämän ja Machiavellisyyden pesiä että sivistys on niistä kaukana.
Mikäli haluaa sivistyä on ihan itse panostettava itseensä, sivistys kun ei ole sitä että erottaa kalan sienestä, sivistys tulee ihmisestä sisältä ja olen isovanhempieni ikäisissä ihmisissä tavannut ihmisiä jotka hädin tuskin osasivat lukea, mutta jotka olivat huomattavasti sivistyneempiä kuin valtaosa väestöstä. Ja heidän yleissivistyksensäkin oli laajempi kuin monella kouluja käyneellä, mikä tietenkin johtuu siitä että tutustuessani heihin he olivat jo kahdeksankympin paremmalla puolella, kyllä siinä ajassa jotain jää päähän kun vain viitsii pitää silmät ja korvat avoinna.
Saavat tunkea sydämen sivistyksensä pimeään wikipedian aukkoon, todellinen sivistys on edellä kuvaamaani herrashenkilömäisyyttä.
Yleissivistyneeksi ei Suomessa pääse kuin kaltaiseni keskittymishäiriöinen hyypiö (Minä en ole yleissivistynyt, enkä jumal’auta suostukaan lukemaan itseäni yleissivistyneistöön, jotain rajaa hei!) joka opiskelee työn ohessa, sillä kaikkien päiväopiskelijoiden oletetaan keskittyvän johonkin pieneen elämän osa-alueeseen, erikoistumaan. Mitä kapeamman alan asiantuntija olet sitä parempi, monialaosaamisen aika on ohi, on järjetöntä tuhlata valtion rahaa johonkin sivistymiseen. Ne rahat kuuluvat taloudellista hyvää tavoitteleville opiskelijoille eikä joillekin hippihaihattelijoille.
Helvetti, tämä vaatimus erikoistumisesta tavoittaa jo pienet lapset, esimerkiksi jo 10-12 vuotiaille urheileville lapsille aletaan toitottaa kuinka heidän on valittava yksi laji johon keskittyä täysipainoisesti jotta voisivat menestyä sen lajin huippuina, 5 hauskuudesta, eihän urheilu saa olla hauskaa, on tavoiteltava mitalikaffetilaisuuksia Tasavallan Presidentin kanssa.
Mitä ilmeisimmmin koulujärjestelmämme on suunniteltu kitkemään pois laajapohjainen oppineisuus ja opiskelun aikarajoitusten myötä moinen toteutuu jo turhankin hyvin. Laajapohjaiseen oppineisuuteen on kohta varaa ainoastaan varakkaammalla väellä, jolla on aikaa opiskella mitä haluaa ilman valmistumispakkoa ja tarvetta sijoittautua työelämään.
Sääntöjä
Alemmilla tasoilla (Teku (Nyyh! HA-LUU Tekun takas!), AMK) opetetaan alasta riippumatta lähes pelkästään sääntöjä joita tulee noudattaa. Itse asiassa näin se vaikuttaisi olevan korkeammassakin koulutuksessa.
Olen oppinut monilta eri aloilta erilaisia sääntöjä joiden mukaan pitää toimia. Ymmärrän moisten sääntöjen orjallisen noudattamisen esim. sähkötekniikan alalta, sillä siinä on terveys ja jopa henki kyseessä, mutta miksi kaikilla muillakin aloilla, jopa humanistisilla, aloitetaan opiskelu erilaisten sääntöjen opettelulla?
On osattava säännöt voidakseen rikkoa niitä, kuuluu yleinen selitys. Mutta moinen sääntöjen toitottaminen tekee sääntöjen rikkomisesta pakonomaista toimintaa: Yritetään tietoisesti rikkoa sääntöä, jolloin pahimmillaan kaikki rikkovat sääntöjä samalla tavalla ja lopulta säännönmukaisesta säännönrikkomisesta tuleekin sääntö.
Onko tarkoituksena saada aikaiseksi ohjailtavaa luovuutta?
Toki ohjattua koulutusta tarvitaan, mutta mikäli siinä keskitytään vain tutkinnon suorittamiseen menetetään jotain, nerot voivat pärjätä itseopiskelullakin, mutta me muut joudumme turvautumaan opettajiin ja nyt jo valtionhallinnon ylimmiltä palleilta kuuluu vaatimuksia ihmisten nopeampaan työelämään siirtymiseen, eli suomennettuna: “Suorittakaa saatanan laiskurit se tutkintonne äkkiä ja painukaa töihin veropottia kerryttämään”. Pian meillä on asiantuntijalauma joka ei tiedä mistään oman erikoisalueensa ulkopuolisesta asiasta yhtikäs mitään.
Ja kun elämän tärkeintä taitoa, sosiaalisten suhteiden luomista, ei juurikaan opeteta, niin helvetti jossa opportunistit vievät kaiken muilta on edessämme… Hetkinen? Eikös tuo moolokin kita ole jo ammollaan? No voi sun Juhana Helmenkalastaja sentään, m’oon taas myöhässä ajatuksineni.
Palkkauksen tasa-arvosta
Palkkauksessakaan ei tasa-arvoa saavuteta niin kauan kun yhteiskunta keskittyy välittömään hyötyyn, ns. naisvaltaiset alat tulevat niin kauan kun tuijotetaan vain välitöntä hyötyä olemaan huonommin palkattuja kuin miesvaltaiset alat, miesvaltaisilla aloilla kun hyöty on helpommin mitattavissa ja se näkyy suhteellisen nopeasti. Naisvaltaisilla aloilla (Esim. terveyden- ja lastenhoito, peruskoulutus) tämän päivän toimien hyöty näkyy vasta kymmenen vuoden, joskus vasta kymmenien vuosien, päästä. Mittaa sitä sitten 4-vuotiskauden aikana, budjettikaudesta puhumattakaan.
Tämä muuten onkin se syy miksi näiltä aloilta aina ensimmäisenä poistetaan varoja kun valtion tai kuntien tarvitsee höylätä menojaan, sillä poliitikot uskovat (toivovat) olevansa jo eläkkeellä kun paska osuu tuulettimeen, kuten on viime aikoina käynyt 1990-laman sosiaalitukien ja terveydenhoidon leikkausten johdosta. Ja vaikkeivät olisikaan eläkkeellä niin poliitikot uskovat ettei kansa enää muista 10-15 vuoden takaisia asioita, ja ovat ikävä kyllä siinä oikeassa, miesmuisti kun on vain kolmisen vuotta.
Hmmm? Mähän pysyin aika lähellä aihetta, tai ainakin pyörin sen ympärillä, en jaksa tätä piirileikkiäni tarkastaa, joten julkaisen tämän nyt ja kadun myöhemmin. Ja nyt kun myslikanta jonka kanssa olen aamupäivän pähkäillyt pyörii kiltisti painun pitkälle… …lounaalle lukemaan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan:ia.
